”Jo joutui armas aika ja suvi suloinen” raikui kouluissa viime viikonloppuna ympäri Suomen. Itsekin pääsin virttä veisaamaan nuorimman poikani saadessa peruskoulun päättötodistuksen Raumanmeren peruskoulusta.
Veisatessani Suvivirttä ulkoisesti tyynen rauhallisena, mieleni kuitenkin kuohui kuin ärhäkkä Raumanmeri konsanaan.
Kevätjuhla sai minut pohtimaan muutamaakin asiaa. Miten jälleen kerran kympin tytöt puhdistivat notkuvan stipendipöydän ja miten kymmeniä vuosia koulussa toiminut opettaja nuhteli puheessaan kouluun jääviä oppilaita siitä, että opettajakunnalla on paha mieli.
Kaiken kruunasi samaisen opettajan suurille syntisille, oppilaille ja vanhemmille, lukema Herran siunaus.
Kyseinen puhe päätti tämän vuoden kevätjuhlan ja latisti siihen saakka vallalla olleen hyvän tunnelman täydellisesti.
Kevätjuhla ei liene oikea foorumi ojentaa yllättäen ja yksipuolisesti jo kesämielellä olevia oppilaita.
Raumanmeren ysiluokkalaisista enemmistö taisi olla tällä kertaa poikia, mutta siitäkin huolimatta tytöt tyhjensivät tuttuun tapaan stipendipöydän. Eikä siinä mitään, hyvästä työstä ja osaamisesta kuuluukin antaa palkinto.
Kuitenkin siinä vaiheessa, kun samat tytöt käyvät niiaamassa peräjälkeen useita stipendejä, hiipii mieleeni myös ihmetys siitä, missä kaikki palkittavat pojat ovat? Poikakiintiö täyttyi lähinnä muutamasta liikunta- ja matematiikka-stipendistä.
”Yrittämisestä ei koulumaailmassa juuri palkita, vaikka sitä kuitenkin oppilailta vaaditaan.”
On todella hienoa, että koulut saavat stipendejä monilta eri tahoilta. Hyvin usein stipendien antajat edustavat kuitenkin jollakin tavalla kulttuuria ja taideaineita. Monen stipendin taustalta löytyy myös naisvaltainen yhdistys tai yhteisö.
Ilahduttavaa oli huomata kuitenkin se, että Raumanmeren koulun stipendipöytään oli saatu myös muutaman teollisuusyrityksen stipendi, joiden saajat olivat suorittaneet työelämään tutustumisviikon muistamisen arvoisesti.
Tämäntyyppisiä stipendejä ainakin minä kaipaisin kouluihin ja oppilaitoksiin lisää.
Tavis-Matille ei stipendejä heru kuten ei muillekaan keskitien kulkijoille. Yrittämisestä ei koulumaailmassa juuri palkita, vaikka sitä kuitenkin oppilailta vaaditaan.
Raumalla ainakin Vasaraisten koulussa, kuudennella luokalla palkitaan stipendillä oppilas, joka on kuluneen lukukauden aikana parantanut merkittävästi suoristustaan. Hän ei välttämättä ole luokan paras, mutta varmasti palkintonsa ansainnut.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.