Harva tuote elää niin kauan kuin vakioveikkaus. Se tuli Suomeen vuonna 1940. Sotakaan ei keskeyttänyt rahapelaamista. Rintamillakin veikattiin.
Vakiota on matkan varrella tuunattu. Tuoreimmassa freesauksessa palautusprosentti nostettiin 55 prosentista 65:een. Näin perinteinen vakio pärjää paremmin kisassa muiden urheilun rahapelien kanssa.
Peruskonsepti on pysynyt samana. Yksi, risti vai kaksi – ja oikealla rivillä pennit miljoonaksi.
Pennien sijaan raha lasketaan tänään senteissä, eikä oikea rivi koskaan miljoonaa tuota. Veikkaan, etteivät vakioveikkaajat miljoonaa tavoittelekaan. Jättipotista haaveilevat laittavat lottorivin vetämään.
Lottorivi meikäläiselläkin on, varmuuden vuoksi. Samat numerot automaattisesti viikosta toiseen, niin kauan kuin pelitilillä riittää rahaa. Lottoriviä en koskaan tarkasta.
Lotto ei aiheuta kaltaiselleni urheilumiehelle minkäänlaisia väristyksiä. Vakio on ihan eri juttu. En veikkaa voittaakseni rahaa, vaan metsästän täydellistä riviä. Kolmetoista oikein, se tuntuu hyvältä.
Vakioveikkauksen ansiosta brittifutis tuli tutuksi monelle suomalaiselle. Uudelle tasolle tämä tunnettuus nousi, kun Yle alkoi 1960-luvun lopulla näyttää lauantaisin Englannin liigan otteluita suorina lähetyksinä.
Näin jälkikäteen on vaikea ymmärtää miten kova juttu se oli. Englannissa samoja otteluita alettiin näyttää suorana vasta 1980-luvulla. Ja Suomessa oli vain kaksi tv-kanavaa, jotka lähettivät ohjelmaa vain iltaisin.
Niinpä ”kaikki” suomalaiset tiesivät mitä televisiosta tulee. Nekin perheenäidit, joita potkupallo ei lainkaan kiinnostanut, olivat ainakin kuulleet jalkapalloseurojen nimiä. Sellaisia kuin vuoden 1969 liigakärjen muodostaneet Leeds, Liverpool, Everton, Arsenal, Chelsea ja Tottenham.
Nykyisin moisesta tunnettavuudesta puhutaan brändiarvona. Suurimpien englantilaisseurojen brändiarvo on kivunnut jo miljardin euron paikkeille. Kyllä miljardin. Se on luku, jossa on ykkösen perässä yhdeksän nollaa.
Viime vuosina Englannin Valioliiga ja sen seurat ovat keksineet keinot hyödyntää seurayhtiöiden brändiarvoa. Varsinkin tv-oikeuksien hintaa on pystytty hilaamaan ylös, miltei taivaisiin saakka.
Kolmen seuraavan pelikauden ajan Valioliiga kuittaa tv-oikeuksista 3,9 miljardia euroa vuodessa. Se on rahasumma, jota on vaikea käsittää. Yritän kuitenkin havainnollistaa asiaa. Yksittäisen tv-ottelun korvaus vastaa Rauman Lukon, Porin Ässien ja Turun Palloseuran yhteenlaskettua koko vuoden liikevaihtoa.
Punta onkin kovaa valuuttaa kansainvälisillä pelaajamarkkinoilla. Ensi kaudella Valioliigassa tulee pelaamaan entistäkin enemmän kansainvälisiä tähtiä.
Isot nimet lisännevät Valioliigan vetovoimaa. Siitä tulee entistä selvemmin se palloilusarja, jota seurataan ympäri maapallon.
Kirjoittaja on Marva Median päätoimittaja.janne.rantanen@marvamedia.fi
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.