Ei ripittämällä eikä läksyttämällä vaan keskustelemalla. Keskitytään vahvuuksiin. Kehutaan ja kannustetaan.
Näin voisi tiivistää tavan, jolla lappeenrantalaisen Lappeen koulun rehtori Ville Laivamaa nykyään tekee työtään.
Aiemmin Laivamaa hoiti pestinsä perinteisen mielikuvan mukaan eli hän oli kurinpitäjä. Silloin ei juuri hymyilyttänyt, hän muistelee (Helsingin Sanomat 11.4.).
Rehtorin ajatusmaailman ja samalla tavan toimia muutti Pro koulu -hanke. Sen peruspilari on yksinkertainen: oppilaita ohjataan ensisijaisesti myönteisellä palautteella.
Olennaista on, että koko koulu, niin opettajat kuin oppilaat, ovat mukana juonessa. Kaikki tietävät, miten eri tilanteissa toimitaan ja miten kohdataan muita nimenomaan positiivisen kautta.
Rehtorin muutos ja matka tiukkailmeisestä kurinpitäjästä myönteisen palautteen kautta kasvattavaksi aikuiseksi on mielenkiintoinen.
Laivamaa ei halunnut jäädä historiaan miehenä, joka muistetaan kaukaisena hahmona, rehtorina, jonka oppilaat tapaavat vain silloin, kun he joutuvat puhutteluun.
Muutos on tässäkin tapauksessa sekä hyvin helppo että vaikea. Muutos on asennekysymys ja pienestä kiinni, mutta se vaatii samanaikaisesti suurta sinnikkyyttä, pitkäjänteisyyttä ja periksi antamattomuutta.
Lisäksi on turha odottaa, että muut muuttuvat. Muutos alkaa aina itsestä ja samalla se vaikuttaa ympäristöön, hitaasti mutta varmasti.
Aikuisen on muutettava käytöstään, jos halutaan, että lapsen käytös muuttuu, Laivamaa pohtii.
Muutos, millainen tahansa, vaatii ehkä eniten kuitenkin sitä, että osaa ja uskaltaa asettua peilin eteen, katsoa itseään silmiin ja rehellisesti antaa palautetta itselleen.
Miten puhun muille, miten lähestyä tilanteita ja ihmisiä, miten he näkevät minut?
Jokainen tietää, että tämä on helpommin sanottu kuin tehty.
Liikuntaharrastuksen aloittaminen, tupakoinnin lopettaminen, painonpudotus, ei-toivottu käytös. Vaikka näkee ja tietää seuraukset, tekee saman uudelleen ja uudelleen. Siinä välissä on voinut hiljaa mielessään päättää, että seuraavalla kerralla lasken kymmeneen ennen kuin teen tai sanon mitään.
Sitä joutuu usein miettimään, miksi jääräpäisesti toimii vanhojen ja moneen kertaan huonoksi todettujen rutiinien mukaan.
Se seuraava kerta on todennäköisesti ihan samanlainen.
Ei asennemuutos aina ole ongelma. Joku onnistuu tekemään sen, kuten Lappeen koulun rehtori. Yksi päätös riittää, jos siitä pystyy pitämään kiinni.
Jos on epävarma, ehkä voisi pyytää ystävää muistuttamaan ja puuttumaan asiaan, jos ja kun on liukumassa takaisin vanhoihin kaavoihin.
Alku on joka tapauksessa vaikea. Pelottaa ja ehkä arastuttaakin, mitä muut mahtavat sanoa.
Tilannetta voi verrata minkä tahansa uuden asian opettelemiseen. Sitä paitsi, mitä enemmän ikää, sitä vaikeampi on karistaa pois vanhat asenteet ja käytöstavat.
Pitää hypätä suoraan syvään päähän allasta. Jos haluaa, että asiat muuttuvat, kyllä sieltä ylös pinnistää ja ponnistaa, vaikka pintaan pääsisikin uupuneena ja kaikkensa antaneena.
Kenties kuitenkin hitusen parempana ja positiivisempana ihmisenä ja tarpeen tullen valmiina hyppäämään uudestaan.
Sillä ihminen on edelleen erehtyväinen.
”Muutos on asennekysymys ja pienestä kiinni.”
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.