Tehoajattelu ei toimi kouluissa

Kun luin kaupunginhallituksen puheenjohtajan Kalle Leppikorven haastattelun, jonka pääpaino oli kouluverkossa (LS 29.7.), päällimmäinen tunteeni oli puhdas järkytys.

Leppikorpi korostaa olevansa kaupunkilaisten asialla, mutta sekä tästä että aiemmista ulostuloista on selkeästi nähtävissä se, että agenda tehostamiseen on henkilökohtainen, eikä yleisen edun mukainen.

On käsittämätöntä, miten monen asiantuntijan työ- ja tietopanosta Leppikorpi pyrkii ulostuloillaan lyttäämään. Vuonna 2019 lukuisat Rauman päättäjät, asiantuntijat sekä raumalaislasten vanhemmat tekivät suuren työn osoittaessaan, ettei kouluverkon supistaminen alkuperäisessä mittakaavassa ollut järkevää.

Tämän asian selvittelyyn käytettiin tuolloin mittava määrä rahaa sekä työtunteja. Nämäkö pitäisi nyt heittää hukkaan? Asiantuntijoiden mielipiteet supistamiseen liittyen olivat kiistattomia. Asiantuntijoiden, jotka ovat aidosti perehtyneet näiden toimien vaikutuksiin ja tuloksiin.

Rauma-salissa vuonna 2019 kuullussa tilaisuudessa opetustoimen ylitarkastaja Kari Lehtola totesi, ettei vastaavilla toimilla ole aiemminkaan saatu luvattuja säästöjä. Lehtola myös arvokkaan ammattitaitonsa tuomalla näkemyksellä hämmästeli, miksi Rauman kaupunki on valinnut tällaisen ideologian, jota nyt toteutetaan vielä etupainotteisesti. Rauma voisi erottautua toisenlaisilla ratkaisuilla.

Myös lapsivaikutusten arvioinnilla on edelleen väliä. Se ei ole pakollinen toimenpide muiden joukossa, vaan toimi, jonka tuloksista on välitettävä ja ne on osattava suhteuttaa.

Onko puheenjohtaja Leppikorpi tietoinen siitä, miten paljon enemmän häiriökäyttäytymistä, väkivaltatapauksia, kiusaamista, syrjäytymistä sekä oppimisvaikeuksia näissä tehokouluissa on? Onko todella oikein, että jälleen nostamme käsittelyyn sen, olisiko sopivaa toteuttaa tätä tehoajattelua niin, että se revitään raumalaislasten selkänahoista?

Tilanteesta eivät ole enää huolissaan ainoastaan sivukylissä asuvat perheet, vaan huoli koskettaa myös meitä kasvukeskuksessa asuvia, kun keskustan koulujen oppilasmääriä pyritään kasvattamaan järjettömiin lukemiin.

Ulkomailla – myös Euroopan maissa – on jo aidosti huomioitu se, että tehoajattelu ei lasten kasvatuksen suhteen ole toimiva ratkaisu. Jos tällainen toimi hetkellisesti toisikin pienen säästön, ne maksetaan suurien korkojen kera takaisin lasten- ja nuorten mielenterveystyössä. Tästäkin on kiistatonta näyttöä.

Monissa maissa tehoajattelu on jo käännetty päälaelleen. Nyt kuin kaupungistumisen trendi on kääntynyt toiseen suuntaan, pystyisi Raumakin erottumaan nostamalla esiin esimerkiksi pieniä kyliään ja kohtelemalla kaupunkia tasa-arvoisesti. Tämä olisi suuri mahdollisuus, johon tulisi tarttua.

”Kaupunkia kehitetään pohjoispainotteisesti, jolloin eteläinen pääty jää paitsioon.”

Asiantuntijat peräänkuuluttivat tätä jo vuonna 2019: pienten koulujen mahdollisuutena on esimerkiksi erikoistua. Tämä olisi omiaan houkuttelemaan myös uusia asukkaita.

Viimeisen 1,5 vuoden tapahtumien pohjalta tuntuu myös uskomattomalta, että kaupunginhallituksen puheenjohtaja on halukas sijoittamaan yhä enemmän ja enemmän lapsia samaan kouluun. Koronaepidemian keskellä erityisen hyviksi ovat osoittautuneet oppilasmäärältään pienet koulut, joissa esimerkiksi tautitapauksiakaan ei ole esiintynyt.

Ja vielä viimeisenä, mitä tulee Rauman kaupunkikehitykseen, olemme olleet yhteydessä aluehallintovirastoon. Kaupungin edustajat ovat toistuvasti julistaneet että kaupunkia kehitetään tasapuolisesti, mutta toistaiseksi tämä on jäänyt täydelliseksi sanahelinäksi. Kaupunkia kehitetään täysin pohjoispainotteisesti, jolloin tämä eteläinen pääty – saati sivukylät – jäävät täysin paitsioon.

Viittaan tässä myös Sisäministeriön jo vuonna 1982 antamaan ohjeistukseen siitä, että kaupunkien tulisi kaavoituksessa ja rakentamisessa ottaa huomioon erityisesti lasten hyvinvointi.

Mitäköhän tähän sanovat Rauman eteläisen osan sekä sivukylien asukkaat?

Lumisa Airisto