Tekniselle työlle uusi suunta, monimateriaalinen nykymalli romahdutti valinnat

Turun yliopiston Rauman yksiköstä valmistuu myös käsityön aineenopettajia.
Turun yliopiston Rauman yksiköstä valmistuu myös käsityön aineenopettajia. Kuva: Juha Sinisalo

Länsi-Suomessa julkaistiin monimateriaalista käsityötä koskeva juttu (LS 17.6.), jossa viitattiin tekninenopettaja.net-sivustolla julkaistuun kirjoitukseemme. Lehtijutussa käsiteltiin huoltamme teknis-loogisesta ajattelusta ja osaamisesta sekä niiden vaikutusta kansantalouteen.

Jutussa käsiteltiin myös huolta opettajankoulutuksen tasosta.

Kirjoituksemme muut oleelliset seikat jäivät ikävä kyllä pimentoon.

Jutusta ei käynyt ilmi käsityön valinnaisainevalintojen raju väheneminen, eikä se, että yläkoulun pakolliset teknisen työn ja tekstiilityön sisällöt ovat pudonneet jopa 67 prosenttia.

Myöskään sitä, että Elinkeinoelämän keskusliitto EK on antanut vahvan tukensa tekstimme tavoitteille, ei mainittu.

Monimateriaalisen käsityön suurin ongelma on, ettei se innosta oppilaita. Sen myötä käsityön valinnaisainevalinnat 8. ja 9. luokilla ovat romahtaneet.

Tekninen työ oli 2000-luvulla jopa suosituin valinnaisaine, mutta nyt tilanne on muuttunut. Oppilaat äänestävät jaloillaan. Tämän vahvistavat myös Helsingin yliopiston keskeneräisen tutkimuksen tuoreet tulokset. Pidämme erikoisena, ettei juttua varten haastateltu professori Eila Lindfors ole huolestunut oppilaiden valintakäyttäytymisestä.

Useilla foorumeilla käymiemme keskustelujen perusteella toteamme, että valtaosa teknisen ja tekstiilityön opettajista pitää uudistuksia epäonnistuneina. Herää kysymys, miksi opettajia ei kuunnella. Myös osa yliopistoväestä suhtautuu uudistukseen kriittisesti. Helsingin yliopistossa ollaan perustamassa teknologiakasvatuksen professuuria teknisen osaamisen edistämiseksi.

Oppiaineita pitäisi kehittää tieteellisen tiedon perusteella vastaamaan yksilöiden ja yhteiskunnan tarpeisiin. Ns. monimateriaalista käsityötä tukevaa tieteellistä tietoa ei kuitenkaan ole olemassa, mutta sitä vastaan puhuvaa tutkimusta on. Käsityön opetussuunnitelma on laadittu määrittelemättömän ja vailla tutkimuspohjaa olevan ”monimateriaalisuuden” ympärille. Helsingin yliopiston tutkimus (Hilmola ja Autio) vuodelta 2017 osoittaa, että pakotettu teknisen työn ja tekstiilityön yhdistäminen vähentää käsityön kiinnostavuutta. Nyt tutkimuksen tulokset ovat realisoituneet.

On ikävää, että Lindfors lietsoo vastakkainasettelua teknisen työn ja tekstiilityön välille. Toteamme kirjoituksessamme sekä teknisen työn että tekstiilityön olevan arvokkaita aineita. Ne kuitenkin vastaavat eri tarpeisiin. Tämä on ymmärretty Elinkeinoelämän keskusliitossa, joka on asettunut tukemaan kirjoitustamme. EK:n johtaja Riikka Heikinheimo sanoo vastauksessaan, että EK:ssa kannatetaan ehdottamiamme ratkaisuja.

Kirjoituksemme on linjassa myös Teknisten aineiden opettajat TAO ry:n koulutuspoliittisen ohjelman kanssa. Teknistä työtä ei ole vuosikausiin kehitetty yliopistotasolla, sillä käsityöalan kaikilla viidellä professorilla on tekstiilipuolen tausta. Professorin valinnan yhteydessä vuonna 2012 Rauman OKL:sta sanottiin, ettei professorin tarvitse tietää alasta. Olemme eri mieltä. Minkä tahansa alan kehittäminen vaatii sen syvällistä tuntemista.

Lindfors sanoo jutussa, että opettajaopiskelijat saavat riittävät taidot opettaa esimerkiksi metalliteknologiaa. Näin ei ikävä kyllä ole. Metallialaa vähänkin tunteva ymmärtää, ettei noin 3,5 opintopisteen opinnoilla voi saavuttaa riittäviä perusteita opettaa sitä. Aikaisempi 15 opintoviikkoa oli noin 25 opintopistettä.

Käsityötä olisi järkevintä kehittää niin, että tekninen työ ja tekstiilityö olisivat omia oppiaineitaan. Silloin kummankin aineen sisällöt säilyisivät riittävän laajoina ja oppilaita motivoivina.

Tasa-arvoa ei edistetä tasapäistävällä monimateriaalisella käsityöllä, vaan rohkaisemalla tyttöjä opiskelemaan tekniikkaa. Jo 25 vuoden ajan tytöt ovat valinneet yhä enemmän teknistä työtä. Tätä kehitystä pitää tukea, sillä tekniikan opiskelu jo nuorena lisää rohkeutta ja motivaatiota jatko-opintoihin teknisillä aloilla. Se lisää todellista tasa-arvoa.

”Tekninen työ oli 2000-luvulla jopa suosituin valinnaisaine, mutta nyt tilanne on muuttunut. Oppilaat äänestävät jaloillaan.”

Okko Ojanen

teknisen työn opettaja

Janne Rastas

teknisen työn lehtori