Terveiset tunkkaiselle Teollisuusliitolle #idanpuolella

Viime päivinä on ilmassa leijunut tunkkainen 70-luvun tuoksu, kun Teollisuusliitto on hyökännyt niin ahkerien duunareiden, kuin suomalaisten yritysten kimppuun uskomattoman alhaisilla uhkailuillaan.

Kiky-tuntien jatkosta alkunsa saanut lakkoaalto ei ole saanut tukea kaikilla tehtailla. Lakkoa on myös kuvailtu ylimitoitetuksi toimeksi sekä suhteellisuudentajun kadottamiseksi. Nuorempi sukupolvi ei AY-liikkeen neuvotteluhaluttomuuden vuoksi halua enää järjestäytyä ja osa työntekijöistä on irtisanoutunut liitosta kokonaan.

Ammattiyhdistyksen jarrupoljin ei pure enää 2020-luvulla, kun työntekijät sekä yritykset ymmärtävät, että joustavuudella, paikallisella sopimisella ja yhteistyöllä päästään kumpaakin osapuolta miellyttävään yhteisymmärrykseen. Siinä voittavat niin duunarit, yrittäjät kuin suomalainen vientiteollisuuskin.

Teollisuusliiton puutuotesektorin johtaja Jyrki Alapartanen kommentoi vastikään medialle rikkureista: “Me tehdään omat harkintamme ja perästä kuuluu”. Sillä aikaa, kun Keitele Groupin ja Versowoodin tehtailla ja Junnikkalan sahoilla pyörät pyörivät ja suomalaisia teollisuuden tuotteita viedään ulkomaille myyntiin, toteaa Teollisuusliiton johtaja, että heillä riittää keinoja yritystoiminnan hankaloittamiseen. Lisäksi korostetaan, kuinka rikkuriksi leimautumisesta voi jäädä merkittävä elinikäinen leima. AY-jyrät uhkailevat kymppitonnien palkkapussiensa kanssa sillä, kuinka he voivat hankaloittaa suomalaista työtä ja kuinka heitä tottelemattomia rikkureita uhkaa ikuinen kadotus.

Sillä välin, kun AY-liike posottaa kaikin voimin maatamme päin seinää, nousee savun seasta kaikkien työtä tekevien suomalaisten sankari, Ida Seppälä, joka ilmoittautui oitis ”lakkorikkuriksi”. Seppälä ei ole liiton jäsen, eikä nähnyt syytä osallistua Teollisuusliiton lakkoon. Hän pitää sitä täysin järjettömänä ja aivan liian äärimmäisenä keinona.

Sen myötä Teollisuusliitto on järjestänyt naiselle uhkauksia, joihin mukaan on vedetty hänen äitinsä ja joissa on todettu hänen joutuneen työnantajansa aivopesemäksi. Uhkauksia on sadellut myös sosiaalisessa mediassa ja niissä hänet on haukuttu muun muassa yhteiskunnan loiseksi. Viesteissä pelotellaan, että jos Ida lähtee nykyisestä työpaikastaan, ei hän tulisi enää koskaan samaan mistään yrityksestä töitä.

Sen aikaa, kun AY-liike pelottelee, kiusaa ja uhkailee työntekijää, humisee ”työväenpuoleiden” puolelta ainoastaan syvä hiljaisuus. Ilmeisesti maan alle on kaivauduttu, kun iso paha susi ei olekaan työnantajapuoli. Pelottelu, uhkailu, kiusaaminen ja häirintä ei kuulu yhdellekään työpaikalle, eikä yhdenkään työntekijän kuulu pelätä iänikuista leimautumista tai rangaistavaksi joutumista siksi, että päättää olla osallistumatta lakkoihin. Näitä perustavanlaatuisia arvoja meidän jokaisen on yhdessä puolustettava samaan aikaan, kun tuomitsemme Teollisuusliiton halpamaiset puheet.

Suomessa tarvitaan näiden lakkorikkureiden taisteluhenkeä, kun ammattiliitot tukahduttavat työntekijöiden eriävät näkemykset, sortavat liiton käskyjä tottelemattomia, hankaloittavat yrittäjyyttä ja hidastavat suomalaisen työelämän uudistumista. Vaikka AY-liikkeen veturi höyryttää täyttä häkää edelleen viisikymmentä vuotta aikaamme jäljessä, sinä voit olla osana tätä päivää ja puolustaa perusoikeuttasi tehdä työtä. Se oikeus kuuluu meille jokaiselle.

Niina Hämäläinen
Kokoomusopiskelijoiden varapuheenjohtaja