Terveisiä Jami Jokiselle: provosointi osui ja upposi

Terveisiä Jami Jokiselle, ja kiitos kolumnistasi Länsi-Suomi aviisissa. Oli muuten yksi parhaimmistasi vuosien saatossa, ehkäpä jopa paras.

Oletan, että lukijoiden palaute on kolumnisteille ja muille vastaaville alan toimijoille välttämätön. Toisinaan palaute voi olla vähemmän imartelevaa, mutta usein myös siunaavan kiitollista.

Tarinahan kulkee niin, että kengässä hiertävä kivi nousee kaikkinaisen median toimentamana uutiskynnyksen yli. Mediaseuraajista monetkin tutustuvat tarkkaan median julkilausumaan. Sanomaa punnitaan sekä tutkimuksen, että oman tietämyksen ja kokemuksen kautta. Siitä syntyy ikioma mielipide ja agenda.

Aina on myös se joukko, joka lähtee ristiretkelle homomollaus kärjessä.

Nämä kaksi joukkiota ovat aina kiusananne, mutta toisaalta ette tule toimeen ilmankaan heitä. On myös niinkin, että ei miljoona kärpästä voi olla väärässä sonnan herkullisuudesta.

Pitää olla valistunut myös siitä seikasta, että Telluksen luonnolla ja sen tasapainolla on kolme vakavaa uhkaa:” Ihminen, ihminen ja ihminen”. Seurausväittämä on, että ihminen on myös itsensä vihollinen, ehkä jopa kaikista mahdollisista se pahin.
Siinä näytelmässä susi ja merimetso ovat kuin pieru saharassa, ei siis tunnu missään.

Kuten ilmaisit, pitää ihmisellä olla luonnetta katsoa peiliin ja kysyä peilin kuvatukselta ne oikeat ja tärkeät kysymykset, mitä ne sitten kenelläkin sattuvat olemaan eri viikonpäivinä. Onko ihminen valittu ylimmäksi luonnonhoitajaksi pitämään luonto jossakin oletetussa stabiilissa tilassa, joka määritellään, niin missä ja kuka. Onko Homo sapiens kaiken yllä, vai luonnon vahingonlaukaus?

Sopuli on ihan mukava elukka monenlaisine kostyymeineen. Mutta kyllä heilläkin on oma maailmankatsomussilmänsä tehtäviään hoitaessaan. Eikä sitä tohdi moittia, koska lukija haluaa lukea juuri sinun aikaansaannostasi. Syynä voi olla sinun luotettavuutesi, henkisyytesi, tai suurenmoinen tunteellisuus ja tietenkin huumori. Luonnollisesti myös vastavoimat ovat ottelussa mukana.

Ymmärrettävä on, että toimittaja joutuu ottaman joka ikinen aamu teflonsuihkun ennen toimeensa lähtemistä.

Ihmisillä on näinä aikoina ahdasta Telluksellamme. Meitä on yksinkertaisesti moninkertaisesti liikaa. Teräviä kyynärpäitä on enemmän kuin hoivaavia, helliä käsiä. Kroppa kärsii ja pää kärsii.

Onneksi on valoa näkyvissä. Kyllä Tellus hoitaa ekokatastrofit puolestamme ennemmin, tai myöhemmin. Se ei ehkä ole ihmiselle se kaikkein miellyttävin tapa, eikä sen lopputulosta voi edes aavistaa.

Nyt me maapallon asukkaat, juuri nyt, eikä huomenna, me tarvitsemme sen vapauttajan, joka saa meidät muurahaiset toimintaan. Siis peilin eteen mars, pukeutumaan vapauttajan univormuun.

Jatka sinä, Jami, omaa agendaasi. Kyllä sinulle piisaa faniryhmää tuulettamassa kolumnejasi. Mukaan lukien myös…

auktorisoitu saaristolaivuri

Hannu Valtonen

Lisää aiheesta

Sakaalista tuli heti merimetso – Vain muutama ympäristöaihe sataa salaliittosyytteinä toimittajan niskaan