Tietojärjestelmä ratkaisee hyvinvointialueen toimivuuden ja kustannukset

Kävin syksyllä työterveyslääkärillä, missä asiantuntijan aikaa kului itse hoitoon 20 minuuttia ja potilastietojärjestelmän kanssa taisteluun 25 minuuttia.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hyvinvointialueen kustannukset tuplaantuvat tai tulokset puolittuvat, jos jokaiselta sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas- ja potilastietojärjestelmien käyttäjältä kuluu turhaa aikaa järjestelmän kanssa tahimiseen. Myös osa potilastiedoista jää tallentamatta, mikäli järjestelmä on hidas ja vaikeakäyttöinen.

Turhia kustannuksia syntyy myös asiakkaiden työajan menetyksinä, jos jokaisessa ajanvarauksessa ja käynnissä joutuu odottamaan vaikka 30 minuuttia. Vuonna 2019 terveyskeskuskäyntejä oli 23 miljoonaa; siitä on helppo laskea mitä huonon potilastietojärjestelmän piilokulut ovat. Käytännössä pienetkin puutteet järjestelmän käytettävyydessä aiheuttavat suuret kulut ohjelman käytössä.

Hyvinvointialueen valtuuston tärkeimpiä tehtäviä on asiakas- ja potilastietojärjestelmän valinta, koska alustavien arvioiden mukaan hyvinvointialueiden ICT (Information and Communication Technology) muutosbudjetti on miljardiluokkaa.

Vaihtoehtoja on kymmenkunta, kuten Kuntaliiton AKUSTI foorumin erinomainen loppuraportti 11.6.2020 osoittaa. Vaihtoehdot kannattaa katselmoida tarkoin, koska valitun järjestelmän vaihtaminen on yleensä tehty tarkoituksella äärimmäisen hankalaksi ja kalliiksi.

Tietojärjestelmien, kuten muidenkin palvelujen tuottajien valinnassa, ulkolaisilla suurilla yrityksillä on etulyöntiasema: Niillä on resursseja polkea alkuinvestoinnin hinta alas ja sen jälkeen lypsää vuosimaksuilla mitä tahansa, koska valitulla toimittajalla on käytännössä järjestelmän ylläpidon monopoli - jollei sitten muuta sovita.

Toinen valintaan vaikuttava asia on järjestelmän kehityksessä käytetyt työkalut. Esimerkiksi EPIC firma käyttää APOTTI järjestelmän kehityksessä kivikautisia MUMPS ja Visual Basic -työkaluja.

Ohjelmistokehityksessä työkaluilla on oleellinen vaikutus mm. siihen, miten helposti ohjelmisto keskustelee muiden ohjelmistojen kanssa. Eli miten helposti ohjelmiston ympärille voidaan luoda monien sovellutusten ekosysteemi, joka siirtää tiedot automaattisesti esimerkiksi Omakanta-järjestelmään. Lisäksi työkalut vaikuttavat päivitystarpeeseen, käytettävyyteen, kehityksen helppouteen, elinkaareen ja ohjelmistokehittäjien saatavuuteen.

Minulla on yli 40-vuoden kokemus ohjelmistokehityksestä, jonka tuloksena syntynyttä mallinnus- ja simulointiohjelmistoa on myyty jo yli viiteenkymmeneen maahan, koska ohjelmiston käytettävyys on parempi kuin kilpailijoilla. Kokemukseni mukaan ohjelmistokehityksessä kymmenen kertaa kalliimpi järjestelmä tai työkalu ei välttämättä ole paras, koska tietotekniikassa järjestelmän sisäinen arkkitehtuuri ja käyttöliittymät voidaan toteuttaa viisaasti tai tyhmästi.

Kustannusten kannalta perusongelma on se, että suurista tietojärjestelmähankinnoista päättävillä henkilöillä ei useinkaan ole käytännön kokemusta ohjelmistokehitystyöstä. Tästä johtuen he usein valitsevat sellaisen suuren ulkolaisen firman, jonka referenssien, hienojen PowerPointtien ja kryptisen ammattisanaston taakse he voivat tarvittaessa piiloutua.

Edellä mainittujen asioiden sijaan tietojärjestelmä tulisi valita ruuhkaolosuhteiden todellisen suorituskyvyn perusteella. Eli valintakriteerinä ja takuuarvona tulee olla se aika, jonka lääkäri, hoitaja, sairaankuljetus, taloushallinto, viranomaiset ja ennen kaikkea asiakkaat joutuvat sijoittamaan järjestelmän opiskeluun ja käyttöön.

Antti Roine

aluevaaliehdokas (kok.), Ulvila