Tikapuiden käyttöohjeet

Hierarkiat eivät ole muodissa. Ne näyttäytyvät tikapuina, joissa korkeammalla seisovat tallaavat alempana olevien sormille.

| Päivitetty

Luulin kuolevani venematkan aikana. 

Kiikkerän aluksen kuljettajan hermostunut tiuskinta myrskyn yltyessä tuntui viimeiseltä naulaniskulta arkun kanteen. Koto-Suomea en enää näkisi.

Paluumatkalla Robbins Islandilta tajusin, että myrskymme ei ollut mitään verrattuna matkaan, jonka tuon vankilasaaren tunnetuin asukki, Nelson Mandela, aikanaan teki.

Miten kääntää vihaan ja väkivaltaan perustuva alistaminen, jonka kohteena hän oli ollut vuosikymmeniä, kaikkien mukaanottamiseksi yhteiseen maan rakentamiseen.

Ilman kostoa, oikeutta kunnioittaen, anteeksi antaen.

Yhdysvaltain rotumellakat voivat tuntua kaukaisilta, mutta jännite löytyy meistä jokaisesta. Ihmisoikeuksia kannatetaan periaatteessa.

Jokaisella on yhtäläinen luovuttamaton ihmisoikeus, ilman muuta. Mutta kun ollaan arjessa, miten ajattelemme, puhumme ja toimimme, tilanne on kaikkea muuta kuin ilman muuta. Kun todellisuus tulee iholle, taustalla onkin väliä ja erilaisuudesta tulee eriarvoistamisen peruste.

Jokaisella meistä on peruste puolustaa oikeuksiaan, mutta etuoikeudet ovat erikseen. Etuoikeudet tarkoittavat itsensä asettamista toisten edelle. Etuilua jonossa.

Hierarkiat eivät ole muodissa. Ne näyttäytyvät tikapuina, joissa korkeammalla seisovat tallaavat alempana olevien sormille.

Ei ihme, että tikapuut on kaadettu missä mahdollista. Avoimuus ja läpinäkyvyys on valaissut vallankäytön ummehtuneita nurkkia ja ”maan tapaa” on siirretty historiankirjoihin. #metoo on hyvä esimerkki alistavan kulttuurin murtamisesta julkisuuden avulla.

Paljon on vielä alistavia hierarkioita, ja entisten kaatuessa uusia syntyy.

Uudet ovat usein huomaamattoman vaarallisia. Sosiaalinen media on kuplineen varsinainen tikapuutehdas.

Ryhmäidentiteetti on toki arvokasta, kunhan se ei ole arvokkaampaa kuin muiden ryhmien identiteetti. Me olemme parempia, valittuja, oikein ajattelevia, oikeammin uskovia, kuin nuo muut. Vastakkaisuus ja viholliskuva tekevät ryhmäidentiteetistä ongelman.

Ovatko kaikki hierarkiat vaarallisia? Käsitteisiin hyvyys, totuus, kauneus sisältyy hierarkia. Sivistys muodostaa hierarkian.Lait ovat perittyjä hierarkioita. Kysymys kuuluu, ovatko ne alistavia vai vapauttavia, pois sulkevia vai sisäänsä ottavia.

Alistamisen hierarkiat joutavat kaatumaan, mutta miten käy mukaan ottamisen ja kasvun hierarkioille?

Kaikkien hierarkioiden horjuttaminen on johtanut myös tutkimustiedon suhteellistamiseen. Totuuden tilannesidonnaisuus on luiskahtanut totuuden räätälöinniksi jokaiselle istuvaksi. On minun totuuteni ja sinun totuutesi, ja sillä hyvä. Tasa-arvoista, eikö totta?

Tällainen ajattelu ruokkii itsekeskeistä maailmankuvaa ja loputonta vellovaa keskustelua ilman ulospääsyä.Jos mikään ei ole toista arvokkaampaa, myöskään tieteellinen tieto ei voi nousta minkään yläpuolelle. Ilman tikapuita emme pääse katolle näkemään kauemmas, avarammin.

Monien kasvun instituutioiden kulttuurista löytyy myös alistavia elementtejä. Tästä kertoo tuore yhdenvertaisuusvaltuutetun selvitys. Taustalla oleva hyvä tarkoitus ei takaa, etteikö sitä käytettäisi pahaan.

Perusajatus on kuitenkin ollut ottaa mukaan, nostaa kaikkia, lisätä osallisuutta.

Jos kaadamme senkin, menemme vauhdilla kohti kaiken suhteellisuutta ja yltiöyksilöllisyyttä, kohti kyynisyyden kautta narsismiksi vääntyvää maailmaa. Siellä ei hyvä heilu. ”Seuraavassa jaksossa” hurjimpia pätkiä voi nähdä jo tänään.

Demokratian, oikeusvaltion ja sivistyksen instituutioiden on kyettävä pullauttamaan alistamisen ja vallan väärinkäytön hierarkiset elementit ikkunoistaan ulos ja kirkastamaan kasvun, avarakatseisuuden, olemassaolevan ylittämisen, ihmiset yhteyteen integroivan hierarkian peruseetos.

Instituutiot haastetaan ihmisoikeuksien kentällä. Monien kuplien ja heimojen näkökulmasta ihmisoikeudet ovat väärä ratkaisu, koska ne kohtelevat myös toisinajattelevia tai -uskovia samalla tavalla.

Demokraattiset instituutiot halutaan vetää mukaan heimojen väliseen taisteluun, ja siinä melskeessä ne menettävät oikeutuksensa. Näin on jo Yhdysvalloissa tapahtunut presidentti-instituutiolle.

Nelson Mandelan tapa toimia oli parempi.

Hän kykeni katsomaan maailmaa laajemmasta näkökulmasta, kytkeytyen muiden, myös eri tavalla ajatelleiden ihmisten todellisuuteen.

Hän muutti systeemin perusoletuksia lähtemällä toimimaan toisin. Tarttumalla itselleen vääryyttä tehneeseen käteen.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut