Toivomuksia tulevan kirkkoherran ominaisuuksista

Tulevasta Rauman seurakunnan kirkkoherrasta voidaan esittää julkisuudessa toiveita, vaikka vaali on välillinen ja täten vain pienehkön joukon – kirkkovaltuuston –päätettävissä.

Rauman seurakunta on iso seurakunta. Sen toiminnasta löytyy kaikki olennainen, mitä seurakuntatyön kirjossa ruohonjuuritasolla on olemassa. Tämän vuoksi kirkkoherralla pitää olla pitkä ja laaja kokemus seurakuntatyöstä, kun johtaa tällaista kokonaisuutta.

Vankka kokemus seurakuntatyöstä on näet pohja toiminnan kehittämiselle. Muutoin jäädään vain toistamaan vanhoja toimia.

Jääkiekkotermiä käyttäen: maaleja ei tehdä pelkällä siilipuolustuksella. Pitää uskaltaa hyökätä, vaikka käytännön kokemus onkin, että vain harvasta hyökkäyksestä tehdään maali. Jossain vaiheessa yritys kuitenkin palkitaan.

Kirkkoherran on myös osattava palvella Pyhää Byrokratsiusta, koska lait ovat lisänneet ja monimutkaistaneet seurakuntien hallintoa viime vuosina.

Rauman hallintotilanne on onneksi samaan aikaan parantunut, koska kirkkoherran avuksi on saatu hyviä muita johtajia, joiden toimintaan voi nyt luottaa toisin kuin muutamia vuosia sitten.

Lisäksi johtamislinjoja on oikaistu, mikä helpottaa toiminnan päätöksentekoa ja karsii muiden johtajien vehkeilyn pois.

Edelliseen viitaten kirkkoherran on tiedettävä seurakunnan vanhat sudenkuopat ja käärmeenpesät, jotta tilanteiden muuttuessa ei langeta vanhoihin synteihin.

Pahat teot kun tahtovat seurata ihmisten toiminnassa katekismusmaisesti ”kolmanteen ja neljänteen polveen asti”, jollei olla tarkkoina.

”Maaleja ei tehdä pelkällä siilipuolustuksella. Pitää uskaltaa hyökätä.”

Vaikka kokonaistilanne nyt onkin rauhoittunut, niin pinnan alla on piilevänä riittävästi asenteita tilanteen uudelleen sekoittamiseen.

Paratiisin puskissa on aina käärme, vaikka sitä ei sillä hetkellä nähtäisikään.

”Seurustelun sakramentin” eri osien luonteva hallitseminen on myös tärkeää kirkkoherran toimenkuvassa.

Eräs tärkeimmistä on taito ja halu neuvotella erilaisten ryhmien ja ihmisten kanssa riippumatta omista mieltymyksistä. Tämä voidaan jäljittää ihmiskäsitykseen ja siitä nousevaan johtamistapaan. Johtamiskäsityksestähän pitkälti johtuu, miten alaisten, yhteistyötahojen, sidosryhmäläisten ja päättävien luottamushenkilöiden kanssa toimitaan.

Selän kääntämisellä ja yksin päättämisellä ei edistetä kovin menestyksellistä toimintaa seurakunnan kaltaisessa yhteisössä. Erityisesti suhde seurakunnan päättäviin elimiin, kirkkoneuvostoon ja -valtuustoon, pitää olla luontevaa. Vaikka takana olisi kuinka piispan kehotus pitää kirkkopoliitikkoihin välimatkaa, sillä ei ole pidemmän ajan kuluessa suotuista vaikutusta. Tähän nykyisessä tilanteessa toivoisi pikaista parannusta.

Edellisen jatkumona on kyky tulla sulavasti toimeen ihmisten ja julkisuuden kanssa.

Toisaalta ei saa olla liian tyrkky, mutta toisaalta ei mikään sosiaalimörkökään. Ihmisten parissa pitäisi näkyä myös seurakunnan oman hiekkalaatikon ulkopuolella, sillä seurakunnalla on paljon yhteistyötä ja kontaktipintaa muiden, paikallisten organisaatioiden ja yhteisöjen kanssa.

Näiden yhteyksien yllä pitäminen on hyödyllistä molemmin puolin.

Rauma on kuitenkin sen verran pieni kaupunki, että yhteen hiileen puhaltaminen on kaikkien etu.

Seppo Sattilainen

TT, Rauman seurakunnan

kirkkoherra 2011-2015,

kirkkovaltuuston jäsen