Raumalainen 11.10. kertoi 40 vuotta sitten Myllymäeltä valmistuneiden ensimmäisten maisterikoulutuksen saaneiden luokanopettajien tapaamisesta Myllymäellä.
Kukin runsaasta osanottajajoukosta oli tehnyt pitkän uran opettajina eri puolilla Suomea, olipa moni ehtinyt jo siirtyä eläkkeellekin. Illan aikana tietysti vertailtiin tämän päivän opettajien asemaa entiseen.
Yksimielinen lopputulema oli, että opettajilta on viety sellainen auktoriteetti opetustyössä, mitä se oli ennen. Opettaja oli silloin oman vastuunsa tunteva alalle koulutettu asiantuntija, joka johti luokkansa toimintaa kaikkia eri tekijöitä huomioiden.
Kansakoulunopettajista, sittemmin luokanopettajista oli tarkoitus kouluttaa moniosaavia kylän kulttuuripäälliköitä ns. ”kansankynttilöitä” kaikkiin maamme pieniinkin kouluihin. Niin tapahtuikin. Opettaja osasi kaikkea ja johti kylän kulttuuritoimintaa. Näin nousi Suomi kirjastojen myötävaikutuksella sadassa vuodessa agraariyhteiskunnasta yhdeksi maailman kehittyneimmistä valtioista.
” Opettaja on koulun tärkein työkalu niin kuin kirves, joka on pidettävä terävänä.”
Sen koululaitos on nykyään maailman kärkeä, samoin PISA-tutkimusten tulokset edelleenkin, vaikka ne ovatkin laskeneet.
Opettajille on palautettava oikeus poistaa luokasta häiritsevä oppilas, joka torpedoi muiden oppimista. Hänen integroimisensa suureen joukkoon ei onnistu. Sen tietävät kaikki alalla toimineet opettajat. Jos oppilasta ei ole mahdollista siirtää kaikkien edun vuoksi opiskelemaan pienessä, hänelle sopivassa luokassa, yritys on toivoton. Siitä kärsii koko luokka ja myös erityistukea tarvitseva oppilas.
Hyssyttelemällä ei asia korjaannu. Ylätasolla on vain myönnettävä tehty virhearvio. Tätä mieltä olivat myös v. 1968 valmistuneet konkarit Myllymäellä toukokuussa.
Muistot meillä opiskeluajoilta ja työvuosilta olivat harvenneessa joukossamme yhä kirkkaina mielessä. Kaikki toivoimme nykyopettajille jaksamista hienossa, edelleen kutsumusammatissa, sekä entisten koulunkäynnin arvomaailmojen palauttamista.
Opettaja on koulun tärkein työkalu niin kuin kirves, joka on pidettävä terävänä. Näin sanoi Karin koulun rehtori Pekka Valve 1980-luvulla. Olen samaa mieltä.
Lasse Kempas