Totuuden ymmärtämiseen ei loppututkintoa tarvita: merimetsot on hävitettävä

Olen noin 60 vuotta viettänyt vapaa-aikaani kesäisin Vähä-Susikarissa ja Susikarien vesillä. Siis aivan pienestä lapsesta asti.

Aitiopaikalta olen seurannut luonnossa tapahtuvaa hidasta muutosta. Kuitenkin yhtäkkiä, kymmenisen vuotta sitten, muutos nopeutui. Tulivat merimetsot, jotka ovat suurin syy kalakannan hupenemiseen.

Toki hylkeillä on ollut oma osuutensa ja aivan viime aikoina laivojen painolastivesien mukana tulleella mustapäätokolla, joka syö kalojen mädit.

Ei tämän totuuden ymmärtämiseen tarvita ainoatakaan loppututkintoa, korkeaa virka-asemaa ympäristönsuojelussa eikä poliittista sitoutumista.

Kukaan keskusteluihin palstoilla tai netissä osallistunut ei ole seurannut tätä katastrofia niin läheltä kuin minä.

Isäni kanssa huomasimme merimetso-ongelman kymmenisen vujotta sitten Puskakarissa, Ristinperän suntista noin mailin luoteeseen. Saaressa oli parin tuhannen tuholaisen yhteisö ja noin tuhannen neliömetrin alue kivikkorantaa aivan valkoisenaan lintujen ulostetta, jonka sade huuhteli mereen. Minulla on tuosta järkyttävästi fosfori- ja typpiläävästä videokuvaa.

Isäni on seurannut Raumanmeren pohjoisen saariston lintukantojen kehitystä noin 80 vuoden ajan. Lähes kaikki vesilinnut ovat hävinneet Susikarin saariryhmän alueelta.

Muun muassa pilkkasiipiä pesi Vähä-Susikarissa 30–40 paria, tiiroja ja lokkeja oli välillä taivas valkeana. Verkoissa oli aina ahvenia, siikoja ja pieniä kampeloita haitaksi asti. Meri kuhisi kalaa harrastajille ja ammattikalastajille.

Merimetsot ovat kiistatta pääsyyllisiä vallitsevaan ongelmaan. Silti pauhu on liian yksipuolista. Kukaan ei ota puheeksi hyljekannan vähentämistä, eikö mustapäätokolle kukaan voi mitään.

Lintukantojen häviäminen on kaikkein pyhimmän eli joutsenen syy. Se vaatii neliökilometrin reviirin ja aggressiivisena lintuna häätää kaikki muut alueeltaan. Joutsen on niin tabu, ettei sen vähentämisestä uskalla heittää edes ajatusta.

Ammattikalastaminen on Rauman vesillä täysin turhaa, sillä ei leipäänsä tienaa. Markettien kalatiskeillä on rehu- ja antibioottikalaa, kalapuikkoja Norjasta, jopa vietnamilaista kalaa. Asioista päättävät ovat täysin vieraantuneita oikeasta luonnosta ja sen monimuotoisuudesta.

Merimetsot on vain yksinkertaisesti hävitettävä.

Ismo Jokinen
Susikarin shamaani