Totuus infraäänestä

Yksi usein kuultu perustelu tuulivoiman oikeutukseen on: ”Kannatan tuulivoimaa, koska sitä on käytetty jo iät ja ajat ilman terveyshaittoja. Mistä niitä sairauksia nyt yhtäkkiä on ilmestynyt?”

Totta tämä väite on, mutta vain osin. Muutosta entisiin laitteisiin on paljonkin. Aloin etsiä tietoa äänestä yleensä ja erityisesti tästä paljon puhutusta infraäänestä.

Ääni on jonkin värähtelevän esineen aikaansaama edestakaista sykkivää painevaihtelua. Edetäkseen ääni tarvitsee väliaineen. Tyhjössä se ei etene. Ilmassa äänen etenemisnopeus on n. 330-340 m/s.

Muita äänen ominaisuuksia ovat mm. sen voimakkuus (amplitudi); värähtelyn taajuus (Hz) sekä aallon pituus. Voimakkuuden mittauksissa käytetään erilaisia taajuuspainotettuja suodattimia, joka valitaan sen mukaan mitä taajuusaluetta milloinkin halutaan mitata. Käytettävissä ovat taajuuspainotetut A-, B-, C – suodattimet. Joista parhaiten infraäänen tutkimukseen soveltuu C–suodatin. Todenperäisemmän tuloksen infraäänen voimakkuudesta antaa mittaus ilman taajuuspainotusta (dBZ).

Tuulivoima-ala on käyttänyt tietoisesti A-suodatinta omissa mittauksissaan, koska se antaa matalataajuisilla alueilla hyvin alhaisia ja heidän tavoitteitaan palvelevia tuloksia. Asiaan perehtymättömille päättäjille väärin valittujen mittausmenetelmien tulokset kelpaavat.

Kirjallisuus kuvaa infraäänen, värähtelyn alle 16-20Hz taajuiseksi. Koska se ei ole korvin kuultavissa, sitä pidetään jotenkin mystisenä. Itse asiassa se on aivan selvää jatkumoa värähtelyenergiaan. Sen värähtelytaajuus vain on alhainen.

Selvitellessäni äänen syntymekanismeja löysin musiikin teoriasta mielenkiintoista tietoa. Historia kertoo, että arkeologit ovat löytäneet Iranin alueella sijainneen Susan kaupungista 5000 vuotta vanhoja soittajapatsaita, joilla on käsissään cithara – nykyisen kitaran ”esi-isä”. Löytyi myös, että Pythagoras n. 2500 vuotta sitten olisi etsinyt säännönmukaisuuksia musiikissa ja tehnyt niistä matemaattisia päätelmiä. Pythagoraan päätelmiä kielisoittimien osalta olivat mm: ”mitä paksumpi, pidempi ja löysempi kieli on, sitä matalampi ääni syntyy”. Jokainen kitaran omistaja voi testata nämä asiat omalla soittimellaan. - Ei siis aivan uutta tietoa.

Kitarassa kielet ovat värähtelijöitä ja tuulimyllyssä siivet. Plektra tai sormi saa kitaran kielen värähtelemään. Siiven lapavärinän saa aikaan ilmavirran turbulenttisuus ja siiven edellään työntämän ilmavirran törmäys torniin.

Kokemuksesta ja mittaustulosten pohjalta tiedämme, että mitä matalampi ääni on, sitä vaikeampi se on vaimentaa ja sitä kauemmas se kantaa.

Vanhat tuulimyllyt ovat olleet varsin pieniä ja vaarattomia verrattuna nykyisiin ”Goljatteihin”.

Tehoa haettaessa siipien pituudet ja paksuudet ovat suurentuneet. Pidempien siipien takia myös vaihteistot joutuvat entistä kovemmalle kuormitukselle. Iskumaisten kuormitusten välttämiseksi siivistä on tehty joustavampia mekaanisen kestävyyden turvaamiseksi. Eli kaikki nämä toimenpiteet lisäävät infraäänen määrää ja alentavat taajuutta. Vaikutusalue kasvaa ja yhä useampi ihminen altistuu infraäänelle. Ihmisen kudosten ominaisvärähtelytaajuus on infraäänialueella ja se taas lisää sairauksia kudosten myötä värähtelyn, resonanssin, takia.

Muutos entisiin myllyihin onkin niin huomattava, että tuo alussa mainittu tuulivoiman kannattajien esittämä ihmettely on väärä.

Sillai oikke