Totuus satuttaa

Niin surullista kuin se onkin, on pakko tajuta elämäntilanteemme muuttuneen lopullisesti. Enää ei voi ajatella, että koronan tuoma haitta on vain ohimenevä ilmiö, jonka lääketiede hoitaa, ja sen jälkeen koittaa täydellinen vapaus matkustaa, kuluttaa, juhlia ja viettää aikaa suuressa joukossa tiheästi rakennetuissa kaupungeissa.

Tätä on julistettu ja osin tämän kuvan saa myös nuoren kolumnista (LS 25.3.).

On turha masentua, mutta totuutta ei voi paeta. Ongelmien syynähän on yksinkertaisesti väestöräjähdys ja ihmisen toiminnan aiheuttama tilanne meitä ympäröivässä luonnossa: hupenevat luonnonvarat ja monenlainen saastuminen.

Rajattoman vapaa liikkuminen, jota ihannoimme, sekä tiheä asutus tuovat mukanaan yhä uusia sairauksia. Jo koronan myötä on nähty virusten rajattomat mahdollisuudet muuntua rokotuksia ja hoitoja vastaan.

Mitä voi tehdä? Kehitystä tuskin voi enää pysäyttää, mutta sitä voisi edes hillitä – ja se edellyttää säästämistä joka suhteessa.

Kikkailu sähköautoilla ja tuulivoimalla kuluttaa sekin luonnonvaroja ja tuo paljon saastetta, jota ei voi kierrättää. Samoin tuhlaavaa on pakkausteollisuus, kosmetiikka, mainospapereiden ylivalta ja kaukaa tuotavat ruoka-aineet vain muutamia mainitakseni.

Eikö olisi lopultakin tunnustettava luonnon ylivoima nykyistä taloustrendiä ja jatkuvan kasvun politiikkaa vastaan?

Edelleen kaikkialta tulvii ihailua lämpöä ja eteläisiä seutuja kohtaan – heidän ruokiaan, hiekkarantojaan (itse asiassa melko saastuneita), tiheää kaupunkiasutusta ja sen vanhaa kulttuuria.

Tulevaisuus näyttää kuitenkin olevan pohjoisessa: viileydestä tulee ylellisyyttä väistämättömän ilmastonmuutoksen myötä, harvasta asutuksesta toivottavaa, sillä sen parissa eivät virukset leviä hallitsemattomasti. Kun maailma on ja tulee olemaan yhä rankempi asuinpaikka yhä useammille, on Suomi on lähellä ihannetta.

Ja on myönnettävä, että Rauman kohdalla monia toiveita voi ylläpitää.

Leena Niemi