Turhaa porua yrityskentältä?

”Työllistävät yritykset on unohdettu!”

Työllistäviä yrityksiä löytyy joka alalta, niin sieltä kivijalkakaupoista kuin teollisuudessa. Koronatilanne on lyönyt vasten kasvoja niin isoja kuin pieniä yrityksiä – useamman henkilön työllistävä teollisuusyritys nähnee koronan vaikutukset pienellä viiveellä.

Selvää on, että mitä isompi yritys, sen dramaattisemmat vaikutukset ovat sen vaikeuksilla. Isompien yritysten lomautukset jättävät ison jäljen ja luovat varovaisuuden ilmapiirin pitkäksi aikaa kaikkeen kuluttamiseen.

Kerrannaisvaikutukset nähdään koko kaupungissa, jos tuotanto seisahtuu, tavara ei kulje eikä ole työpaikkoja, johon mennä.

Tuotannollisia yrityksiä ei ole unohdettu. Yrittäjäjärjestö on kaikkien puolella.

”Miksei se yrittäjä vain lomauta työntekijöitään ja laita oven kiinni, turhaa siinä valittavat. Nyt olisi aikaa pitää lomaa”.

Yrityksen kulut eivät lopu, kun sulkee oven perässään. Kiinteät kulut, vuokrat, sähköt ja vakuutukset vain muutaman mainitakseni seuraavat yrittäjää perässä suljettujen ovien takaa.

Lomautuksilla moni yrittäjä pyrkii turvaaman työpaikan työntekijöilleen poikkeusajan jälkeen – jotta olisi joku paikka minne palata töihin, kun kriisistä on selvitty.

Monelle ainoa keino selviytyä nopeasti muuttuneessa tilanteessa on ollut karsia kulut minimiin nopealla aikataululla.

”Miksi vain kivijalkakaupoista vouhotetaan? On niitä yrittäjiä muuallakin”.

Koronan vaikutukset näkyivät välittömästi kuluttajakaupassa – ihmiset eivät enää liiku kaupoissa, kahviloissa ja ravintoloissa.

Se miksi nyt on kiirehditty puolustamaan ja nostamaan pieniä kivijalkakauppoja on ilmeinen: näistä korona vei heti asiakkaat ja vaikutus on dramaattinen.

Mielialat ovat olleet ristiriitaiset – terveyttä ei kukaan halua riskeerata tai rikkoa määräyksiä, mutta miten tarjota samalla tuotteita ja palveluita asiakkaille, joilla vielä on lupa käydä avoinna olevissa liikkeissä?

Onko rahaa ostaa seuraavan sesongin tavaraa, kun vanhakin on myymättä ja vie kallista varastotilaa? Palaavatko asiakkaat kriisin jälkeen, jos poikkeusaikana on totuttu ostamaan muualta, esimerkiksi verkkokaupasta tai isoista marketeista?

Nyt on tärkeä sitouttaa kuluttaja kivijalkakauppoihin ja niiden henkilökohtaiseen palvelukykyyn. Poikkeusaikana jos joskus tarvitaan yhteen hiileen puhaltamista, toisista huolta pitämistä.

”Kyllä yksinyrittäjä pärjää, kun hän huolehtii vain itsestään”.

Yksinyrittäjälläkin on perhe. Hän tilaa tuotteita eri paikoista, muista yrityksistä siis. Tavarat toimittaa perille kuljetusyrittäjä.

Yksinyrittäjän liiketila on vuokrattu yrittäjältä, joka ei saa vuokriaan, jos liiketoiminta vuokralaisella sakkaa. Vaikutus ulottuu useampaan kuin vain yksinyrittäjään.

Onko kaupunki elävä, jos siellä ei ole työpaikkoja, teollisuutta, tuotantoa ja alihankintayrityksiä? Miltä näyttää kaupungin keskusta, jossa ei ole kivijalkamyymälöitä, kahviloita, ravintoloita, yksinyrittäjän putiikkia, pientä parturi-kampaamoa tai kauneushoitolaa?

Sellainen kaupunki ei ole elinvoimainen tai houkutteleva. Me kaikki tarvitsemme elävän kaupungin. Siksi tarvitsemme yrittäjiä – eri kokoisia ja eri aloilta.

Jokainen yrittäjä on tärkeä – pitämällä yrittäjästä huolta, pidämme yrityksen toimintakykyisenä ja takaamme työtä niin sen työntekijöille, kun toimitusketjun jokaiselle askelmalle.

Kaupunki tarvitsee yrittäjiä kokoon tai alaan katsomatta. Pidetään yhdessä huolta toisistamme. Pysytään terveinä.