Turvetuotanto on ajettava alas tuottajien kannalta reilusti

Kirjoittajien mielestä turvetuotanto pitää ajaa alas, mutta tuottajia on kohdeltava reilusti.
Kirjoittajien mielestä turvetuotanto pitää ajaa alas, mutta tuottajia on kohdeltava reilusti. Kuva: Pekka Lehmuskallio

Turpeen polton päästöt ovat noin 12 prosenttia Suomen kaikista kasvihuonekaasupäästöistä.

Samaan aikaan turpeella kuitenkin tuotetaan vain noin 6 prosenttia käyttämästämme energiasta. Hyötyyn, eli tuotettuun energiaan verrattuna, päästöt ovat todella suuret.

Turpeen käytön jatkamista pitkälle tulevaisuuteen ei kannata perustella huoltovarmuusnäkökulmalla.

Tulevaisuudessa lämmöntuotanto tulee entistä enemmän perustumaan ei-polttoon perustuviin menetelmiin, esimerkiksi hyödyntämällä hukkalämpöä lämpöpumppujen avulla. Näin ollen lämmöntuotannon varmuus taataan ensisijaisesti huolehtimalla sähköverkon toiminnasta.

Tärkeimmäksi sosiaaliseksi kysymykseksi turpeen poltosta luopumisessa muodostuu turvetuottajien hyvinvoinnin ja talouden turvaaminen muuttuvassa tilanteessa.

Valtion on huomioitava ja kompensoitava turpeen parissa työskentelevien koneyrittäjien mahdolliset taloudelliset menetykset tuotannon loppuessa. Vastaavasti korvaavia työpaikkoja tarvitaan erityisesti turpeesta eläville seuduille.

EU:n oikeudenmukaisen siirtymän rahaston avulla voidaan luoda korvaavia työmahdollisuuksia sinne, missä niitä on kovin vähän. Koska työ turvekentillä on ensinnäkin kausiluonteista ja toiseksi sijaitsee monesti usean kymmenen kilometrin päässä työntekijöiden kotoa, on vaihtoehtoisen työn luomisessa kohtalaisesti liikkumavaraa. Työpaikkoja tulee luoda samalle työssäkäyntialueelle.

Satakunnassa vaihtoehtoa uralle turvetuotannon parista on onneksi mahdollisuus löytää esimerkiksi teollisuuden tai energiantuotannon parista. Nämä molemmat alat työllistävät myös paljon pieniä yrittäjiä.

Marianna Hanni

Insinööri AMK

Satakunnan Vihreiden puheenjohtaja

Rauma

Silja Keränen

Diplomi-insinööri

Vihreiden puoluevaltuuskunnan puheenjohtaja

Kajaani