Tuulen tuomaa

Tuulivoimaloiden haitoista kauan puhuttu, yhtä kauan, kuin niitä on ollutkin. Mielipidekirjoituksessa todettiin, että voimalat sijaitsevat liian lähellä toisiaan ja tästä saattaa artikkelin mukaan, sopivalla tuulella syntyä sellainen tilanne, että syntyy infraääniaaltoja (LS 28.1.).

Tämä saattaa pitää paikkansa ja olla yksi syy asukkaiden pahoinvointiin likellä voimaloita. Yksi varmuudella pahoinvointiin vaikuttava seikka on jäänyt vähälle huomiolle. Pahoinvointi tulee myös ihmisen silmien kautta.

Silmähän on rakentunut niin, että meillä on tarkan näön alue yleensä keskellä verkkokalvoa. Tämän alueen ulkopuolella on alue joka ei näe tarkasti, mutta se alue on herkkä aistimaan liikettä ja muutoksia. Tästä on aikojen saatossa ollut ihmiselle hyötyä. Metsästäjä ihminen on voinut reagoida mahdollisen vaaran, joten hän on voinut varautua siihen ajoissa.

Toinen tärkeä hyöty on ollut saaliin pyytämisessä. Kun jotain tapahtuu ”silmäkulmassa” ihminen valpastuu ja on valmiina reagoimaan. Molemmat tilanteet, vaara ja metsästys ovat antaneet ihmiselle adrealiinipiikin ja elimistö valmistautuu toimimaan ja virittäytyy hälytystilaan.

Nykyään, kun tuulivoimaloita on aivan liian lähellä asutuksia, saatetaan aika ajoin nähdä välähdyksiä ja liikettä silmäkulmassa. Näkyvyysaluekin aina suurenee, kun voimaloiden korkeus kasvaa. Nykyihmisen elimistö reagoi aivan samoin kuin metsästäjäihmiselläkin. Jatkuvat välähdykset silmäkulmissa pitävät ihmistä aina hälytystilassa, halusimme, tai emme.

Tietoisuus siitä, että tämä on aivan vaaraton tilanne, ei paljon auta ihmistä, sillä evoluution näkökulmasta on kulunut aivan liian vähän aikaa siihen, että tämä reaktio olisi poistunut nykyihmiseltä.

Olen itse aikoinani työskennellyt paikassa, jossa tuulivoimala on välkkynyt silmissä, ja olen kokenut sen epämukavana ja saanut siitä huonovointisuutta ja päänsärkyä. Näin ollen olen sitä mieltä, että voimalat pitäisi sijoittaa pitkälle asutuksista, ja ehkä kauaksi merellekin.

Asiaa ”ronkki hotte”