Työ on osa luterilaista ihmiskäsitystä

Työllisyysasteen nostaminen on Suomen jatkuva tavoite. Työpaikkoja on auki enemmän kuin koskaan.

Porvareille keppilinja on ollut peruskeino ongelman ratkaisemiseksi. Erilaiset ”aktiivimallit”, lomarahojen leikkaukset, työajan pidennykset yms. eivät ole varsinaisesti saaneet työllisyysastetta nousemaan.

Työllisyyden nostamiseen auttaisi, jos maamme asenne vammaisia kohtaan paranisi. Vammaiset ovat suuri työvoimareservi.

Vammaiset ihmiset, joille yhteiskunta on maksanut koulutuksen, eivät kelpaa avoimiin työpaikkoihin.

Puhtaasti asenteellinen asia.

Työkyvyttömyyseläkkeellä on tälläkin hetkellä koulutettuja vammaisia, joilla olisi halua ja osaamista työhön. ”Jos saa palkka, niin eläke pienenee”, sanotaan. Tämä ei ole ongelma. Eihän työkyvyttömyyseläke saa olla toimentulon perusta, jos osittainenkin palkkatulo onnistuu.

Varmasti on paljon vammaisia, joille soveltuisi palkkatyö, ja mahdollinen liian pieni toimeentulo voitaisiin kompensoida eläkkeellä, jos palkka jää liian pieneksi.

Ongelmallinen asia on myös toimintakeskuksissa tehdyn työn hinnoittelu: vammaisten tekemä työ on hinnoiteltu selkeästi “tavallista” työtä edullisemmaksi.

Työstä tulisi maksaa todellinen hinta, koska alihinnoiteltu työ myös vääristää kilpailua.

Onko tässä kysymys siitä, että alihankinnassa käytetään vammaisia hyväksi? Useimmille vammaisille työssä on kysymys toimeentulon lisäksi myös ihmisarvosta.

Pertti Pokki

Kirjoittaja on Varsinais-Suomen SDP:n 2. varapuheenjohtaja