Työttömille suunnatuilla palveluilla rahastetaan - nyt on järjestöjen aika

Olemme viime aikoina saaneet kuulla, että työttömille suunnatuilla palveluilla rahastetaan. Olemme myös kuulleet, että suuret asumis- ja hoivapalveluita tuottavat yritykset eivät ole tuottaneet laadukkaita palveluita vaan päinvastoin laiminlyöneet asiakkaiden hyvää hoitoa.

Näissä uutisissa ei ole mitään uutta, tilanne on kentällä nähty jo pitkään. Todennäköisesti lisää uutisia on tulossa, sillä mm. päihdeasumispalvelut on vielä sivuttu julkisuudessa tyystin.

Syitä vallitsevaan tilanteeseen on useita. Kunnat eivät osaa kilpailuttaa palveluita, niiden osaaminen ja resurssit eivät riitä toiminnan valvomiseen, yksiköiden omavalvonta ei toimi, palveluiden tuottajilla ei ole lainkaan kiinnostusta kuinka asiakkaat ja työntekijät voivat jne.

Kun Suomessa lähdettiin valmistelemaan Sote-uudistusta, ruotsalaiset varoittelivat meitä yksityisen sektorin ”kermankuorinnasta” ja meitä suositeltiin asettamaan yksityisille toimijoille ns. voittokatot. Yllätys ei ole, että tämä asia ei ole noussut suuremmin esille.

Meistä järjestötoimijoista jotka tuotamme tarjouspyynnön mukaisia palveluita, on sangen kummallista kuinka voimme haastavalla kohderyhmällä tavoitella lyhyellä aikavälillä nopeata taloudellista hyötyä.

Jos palvelun haluaa hoitaa laadukkaasti, tuo ei mitenkään onnistu. Kun hoidamme palvelua tarvitsevat asiakkaat kunnialla eteenpäin, on se meidän kaikkien etu. Syntyy työvoimaa, hyvinvointia ja ostovoimaa.

Jälkiviisautta on myös paljon. Meidän pitää aidosti tunnustaa, että myös me järjestötoimijat olemme epäonnistuneet vakuuttamaan järjestölähtöisen työn mahdollisuuksista. Kaikki ”eväät” siihen on ollut, usko ja osaaminen vain on loppunut. Suomessa on yli 1100 sosiaali- ja terveysjärjestöä, joissa on 50 000 työntekijää ja joiden liikevaihto on yli 1,7 miljardia euroa.

Tästäkin huolimatta järjestöjen rooli palveluiden tuottamisessa on vajaakäytöllä. Tällä massalla pitäisi saada ääni kuuluviin kun suunnittelemme tulevaisuuden palveluita. Näin ei kuitenkaan valitettavasti ole. Emme voi olla tyytyväisiä siihen miten pääviestimme on saatu esiin: järjestöt tuottavat palveluita voittoa tavoittelemattomasti, alueellisen hyvinvoinnin kehittämisen ollessa keskiössä.

Järjestölähtöinen työ ja sen vaikuttavuuden laajuus pitää tuoda esille käytännön esimerkkien kautta. Meidän ei kuulu keskustella mitä järjestöille jää hoidettavaksi, vaan mitä järjestöjen kuuluu hoitaa: sen 10% väestöstä, joka synnyttää yli 70% sosiaali- ja terveyskuluista.

On tärkeää tunnustaa, että kaikilla aloilla emme voi tavoitella nopeata taloudellista etua, koska sitä meidän yhteiskuntamme rakenteet eivät kestä. Järjestötoimijat jotka tuottavat kunnille ostopalveluita, ohjaavat mahdollisen ylijäämän takaisin toimintaan ja kohderyhmän hyödyksi. Henkilöstömitoituksilla ei ”kikkailla” käyttöasteen mukaan. Työntekijöillä on pitkiä työsuhteita, ja toimintaa pystytään kehittämään pitkäjänteisesti.

Oheisen kuvion (Håkan Björk, 2014) mukaisesti, järjestöillä on toinenkin etu puolellaan. Niillä on mahdollisuus hakea rahoituksia joiden avulla mm. kohderyhmän hyvinvointia voidaan lisätä.

Kun kunta tuottaa 100 000€ euron palvelun itse, sen hyötysuhde on 1:1. Kun kunta ostaa ko. hintaisen palvelun yritykseltä, se saa käytännössä 80 000 euron arvoisen palvelun, koska yritystoiminnan lähtökohtana on aina tuottaa omistajilleen voittoa. Kun kunta ostaa järjestöltä tuon hintaluokan palvelun (esim. asumispalvelun), saa se itse asiassa 120 000 euron arvosta palveluita takaisin. Tuo hyöty voidaan laskea monella tavalla, esim. vapaaehtoisten tuottamalla lisäarvolla, yleishyödyllisellä hanketoiminnalla ja kehittämishankkeilla jne.

Viisas kunta ja maakunta ottaa järjestöt tiiviiksi kumppaniksi myös palvelutuotannon osalta. Voittoa tavoittelemattomasti - asiakkaan ja koko yhteiskunnan etu edellä.

Janne Rantala

Toiminnanjohtaja, Rauman Seudun Katulähetys ry

Johanna Huhtala

Toiminnanjohtaja, Porin Sininauha ry