Vaalikamppailussa puheet käyvät kärkevämmiksi, kun h-hetki lähenee. Eduskuntavaalien ennakkoäänestys alkaa keskiviikkona.
Tunnelmia tiivistää ja sanansäilää terävöittää kutkuttava asetelma. Kolmella puolueella on realistinen mahdollisuus saada eniten paikkoja uuteen eduskuntaan ja päästä ensimmäisenä yrittämään hallituksen kokoamista.
Vaalipuheita kuunnellessa ja uutisia lukiessa voi erehtyä luulemaan, että Suomessa on asiat tosi huonosti.
Oppositiopuolueiden edustajat haukkuvat nykyistä hallitusta ja maalaavat synkkiä uhkakuvia, jos sama kokoonpano saisi kansalta valtakirjan jatkaa.
Hallituspuolueiden edustajat pelottelevat, miten kylmää kyyti olisikaan, jos Suomea alkaisi johtaa porvarihallitus.
Kaikkein jyrkimpiä sanavalintoja olisi syytä välttää jo siitä syystä, että toimivaan hallitukseen tarvittaneen kumppaneiksi niitä, jotka kuulostavat pahimmilta vastustajilta.
Seuraava hallituskausi on joka tapauksessa vaikea. Julkista taloutta on pakko tasapainottaa ja tiettyjä uudistuksia tehdä.
Tämä fakta ei muuksi muutu, saa vetovastuun sitten sinipuna- tai perusporvarihallitus – tai joku yllättävämpi koalitio.
Toivoton tilanne ei suinkaan ole, päinvastoin.
Maanantaina saimme tiedon, että Suomi on valittu maailman onnellisimmaksi maaksi. Jo kuudennen kerran peräkkäin.
Maa, jossa onni asuu, ei voi olla täysin rikki.
Pohjoismaat valloittivat jälleen raportin kärjen. Niiden väliin kiilasivat vain Alankomaat ja Israel.
Tuloksen voi tulkita niin, että pohjoismaisesta hyvinvointiyhteiskunnan mallista kannattaa pitää kiinni. Pientä rukkausta ja huoltoa vain, niin malli pelittää yhä.
Asiat voisivat aina olla vielä paremmin – mutta raportin mukaan ne eivät missään näyttäisi paremmin olevan.
Maailman onnettomimpia maita ovat raportin mukaan sotavuosien runtelema Afganistan ja vakavasta talouskriisistä kärsivä Libanon.