Uimahalli purkuun vai uuteen käyttöön?

Moni ehkä ehti ilahtua, että kaupungistamme löytyy mielipiteitä ja ajatuksia vanhan käytöstä poistuvan uimahallin tulevasta kohtalosta.

Tämä ilo oli hieman lyhyt- aikaista, sillä kaupunki antoi nopean vastineen, jossa ainoaksi vaihtoehdoksi nähtävää hallirakennuksen purkua perustellaan sen huonokuntoisuudella sekä ylläpito- ja korjauskuluilla.

Kaupunkilaisten halu vanhan hallirakennuksen säilyttämiseen kuuluu yllättäneen viranhaltijat. Aihe kuitenkin on tullut esiin mielipidepalstoilla, eikä kysymys ole yksinkertainen. Ennemmin ehkä yllättääkin kaupungin itsensä nuivakkuus ja yllättyminen.

Uusiksi käyttöideoiksi on ehdotettu iloisia asioita: trampoliineja, hoploppia ja kiipeilyä. Tiistain Länsi-Suomessa julkaistussa jatkoartikkelissa ehdittiin jo mainita myös ainakin parkour. Erilaisten ajatusten listaa voisi jatkaa vaikkapa biljardipöydillä, pöytätenniksellä ja pienoisgolfilla tai harraste- ja varastotiloilla veneilijöille, mobilisteille ja vaikkapa kutojille?

Monenlaisille harrastusmahdollisuuksille olisi tarjolla kosolti tilaa, mutta miksei hallissa voisi harjoittaa myös kierrätystä tai jopa tuotannollista toimintaa?

Ketä esimerkiksi haittaisi, vaikka siellä kasvatettaisiin kaktuksia, jollaisia jo seisoo liikenneympyrässäkin? Upealla paikalla sijaitsevan viihtyisän hallin mahdollisuudet ovat moninaisia.

Samaan aikaan, kun hieman kaikkialla ollaan havahtumassa julkisten rakennusten käyttökaaren entistä vastuullisempaan huomioimiseen, me vielä torkumme. Vihreistä vihreimmän kierrätyskaupungin ja hinku-kunnan lippua on siten hankala heiluttaa.

Vanhan uimahallin hätiköity purku olisi kömpelö erhe. Käytöstä poistuvia rakennuksiamme koskevissa asioissa ei muutoinkaan olla kovin täydellisesti onnistuttu. Uotilan vanhan kansakoulun purkaminen oli suurempi virhe, kuin miksi kukaan sen ehti ajoissa ymmärtää.

Uimahalli palveli hienosti haasteellisessa tehtävässään. Sen nähtiin tulleen tiensä päähän, mutta heikko kuntoluokitus uimahallikäytössä ei tarkoita, ettei rakennuksesta enää muuhun käyttöön olisi.

Näitä asioita ei tule vahingossakaan sotkea, minkä mielikuvan Länsi-Suomen artikkeli viime sunnuntaina lukijalle jätti.

Väittämiin vanhan hallirakennuksen kelvottomasta kunnosta on mahdoton uskoa, eikä sen vaihtoehtoista tulevaisuutta nähdyssä määrin muuten pohdittaisikaan.

Hallin hyödyntämisen ja uusiokäytön ainoa todellinen rajoittava tekijä lieneekin vain mielikuvitus ja tahtotila.

”Miksei hallissa voisi harjoittaa myös kierrätystä tai jopa tuotannollista toimintaa?”

Esa Luukko