Oletko koskaan osunut ensimmäisenä onnettomuuspaikalle? Entä oletko joutunut käyttämään sydäniskuria? Jos et ole, osaisitko tosipaikan tullen toimia näissä edellä mainituissa tilanteissa?
Nuo ovat kysymyksiä, joita kannattaa miettiä jo ennen tosipaikkaan joutumista.
Ensiavun antaminen on tärkeä perustaito. Jokaisessa kodissa ja työpaikassa olisi oltava ensiaputaitoisia ihmisiä, jotka osaavat toimia tilanteessa kuin tilanteessa.
Kaikille auttaminen ei kuitenkaan tosipaikassa tule selkäytimestä. Siihen voi olla monta syytä.
Minna Sihvon Jyväskylän yliopistossa tekemä väitöstutkimus paneutuu ensiaputaitojen oppimiseen ja tunteiden merkitykseen ensiaputilanteissa.
Minäpystyvyyden kokemus on väitöstutkimuksen mukaan ensiaputilanteessa tärkeä tekijä. Lähdenkö siis antamaan ensiapua sitä tarvitsevalle itse vai jätänkö sen muiden tehtäväksi?
Monet ihmiset eivät uskalla mennä ensiaputilanteisiin, koska pelkäävät tekevänsä jotain väärin. Todellisuudessa kaikista eniten väärin on jättää tekemättä mitään. Minimissään jokaisen ihmisen pitäisi osata ja uskaltaa soittaa numeroon 112.
Ensiapukoulutukset näyttävät vaikuttavan positiivisesti minäpystyvyyden tunteeseen. Se lienee ihan luonnollistakin. Koulutettuna on helpompi tarttua toimeen kuin suoraan pystymetsästä.
Ensiaputilanteet tulevat eteen lähes aina yllätyksenä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että ensiapukoulutus on tehokas tapa parantaa maallikoiden auttamisvalmiutta.
Kun ensiavun ammattilainen osaa toimia hätätilanteissa rutiininsa ansiosta tehokkaasti, niin maallikoilla ei tätä rutiinia ole. Ensiapukoulutuksissa saatu osaaminen ja toimintavarmuus ovat siksi todella tärkeitä.
Yksi konkreettisimmista ensiapukoulutuksessa saatavista opeista on elvytys. Kynnys elvytyksen aloittamiseen voi olla todella suuri, jos sitä ei ole ikinä päässyt harjoittelemaan.
Parhaassa tapauksessa ensiaputaidot toimivat siis puolin ja toisin halpana henkivakuutuksena.