Oli rohkaisevaa, kun maahan saatiin porvarihallitus. Uskoin muun muassa julkisen talouden tervehdyttämiseen. Välttämättömäksi koetun sote-uudistuksen tavoitteet olivat oikeat, myös hallitusohjelman mukaan: Parempaa palvelua pienemmillä kustannuksilla. Koska ikääntyvän väestön sairastavuus kasvaa, haasteetkin kasvavat.
Hallituksella oli valittavana kaksi vaihtoehtoa: Pyritään pitämään ihmiset terveinä tai panostetaan ensikädessä jo sairastuneiden hoitoon. Menestyneenä yritysjohtajana olisin valinnut ensimmäisen: panostetaan ennaltaehkäisyyn jo toimivilla lähipalveluilla.
Hallitus valitsi jälkimmäisen: panostetaan ensikädessä jo sairastuneiden hoitoon ja rahoitetaan sitä. Siirretään vastuu toteuttamisesta hyvinvointialueille, siellä parille omaa ja puolueen etua ajavalle virkamiehelle.
Demokratiakaan ei toimi.
Hallituksen ja hyvinvointialueiden ratkaisu lyö korvalle kaikkea sitä, kuinka muussa yhteiskunnassa ja yritystoiminnassa toimitaan, eli pyritään ehkäisemään ongelmat ennalta.
Hallituksen ratkaisussa ongelmat vaan kasvavat, ja myönnetään yhä lisää euroja kasvatettaviin kustannuksiin. Yrittäjien ja yritysten näkökulma puuttuu.
Ennaltaehkäisykin on nähtävä myös investointina, jonka laiminlyönti on kohtalokasta.
Kun katto vuotaa, yritetään nyt siivota ja maksetaan kasvavat vahingot. Pitäisi paikata katto.
Uskon vieläkin hallituksen tajuavan tosiasiat.
Toimenpiteet eivät tätä kuitenkaan vakuuta. Mikä on siis hallituksen sote-uudistuksenkin todellinen tavoite? Ovatko hyvinvointialueet tulkinneet tavoitteet ja tehtävänsä väärin?
Lopullisia päätöksiä ei ole kuitenkaan vielä tehty. Viisaus pilkottaa eri puolella Suomea.
Esko Eelateollisuusneuvos, Säkylä