Uusia keinoja auttamiseen

Poikkeukselliset olosuhteet synnyttävät myös uudenlaista ajattelua ja arjen rutiineista poikkeavia ratkaisumalleja.

Koronaepidemian synnyttämä kriisi on syvä ja sen vaikutukset kauas kantoisia.

Katastrofista tai sen uhasta voi nousta myös mahdollisuuksia, kuten nyt näyttää onneksi käyvän.

Muuttuneessa tilanteessa on jo syntynyt uudenlainen auttamisen ja ymmärtämisen kulttuuri.

Ja tällä kertaa ei tyydytä vain pelkkiin puheisiin vaan uusia toimintamuotoja on otettu käyttöön lähes välittömästi.

Ihmiset ovat huolissaan toisistaan, läheisistään ja ystävistään eikä enää keskeisesti vain omasta itsestään.

Täytyy kuitenkin muistaa, että omasta terveydestään huolehtiminen on samalla myös huolenpitoa läheisistä.

Ikäihmiset ovat huolissaan yksinjäämisestään ja selviytymisestään. Osaa taas rajoitukset harmittavat.

Anteeksi, että olen olemassa -tunne on noussut vahvasti esiin. Meidänkö turvaamiseksi koko Suomi menee kiinni?

Ministeriön virkamiehet ovat alkuviikon hämmennyksen jälkeen kiirehtineet muistuttamaan, ettei ikäihmisiä suinkaan ole suljettu vankeuteen.

He saavat nykytilanteessakin liikkua ulkona ja käydä kaupassa, mutta lähikontakteja ja ihmisryhmiä pitää välttää.

Tutkimukset osoittavat yksiselitteisesti tartuntojen määrään pienenevän, kun kontaktit vähenevät.

Kodeissaan yksin asuvia ikäihmisiä voi auttaa ja tukea monin tavoin nyt ja myös tulevaisuudessa, kun epidemia on voitettu.

Lämpimän aterian toimittaminen, apteekissa käynti, soitto ennen yöpuulle painumista.

Tärkeää on viestiä läheisille, miten tärkeitä he ovat eikä heitä jätetä yksin.

Uusia keinoja auttamiseen on löytynyt.

Kauppiaat ovat avanneet ovensa perinteisten aukioloaikojen ulkopuolella.

Ravintolat ovat lisänneet kotiinkuljetusta. Vapaaehtoiset ovat perustaneet auttamisrenkaita.

Keskiviikkona valtakunnallinen autovuokraamo ilmoitti tarjoavansa maksutta julkisen sektorin terveydenhuollon ammattihenkilöiden käyttöön sata Opelia kuukauden ajaksi.

Mahdollisuuksia on, kaivetaan ne esiin.