Elämme marraskuuta, joka on kuukausistamme pimein ja synkin. Auton valot eivät tunnu näyttävän mihinkään, eivät ainakaan sumulla tai sateella. Musta asvaltti syö viimeisenkin valonsäteen.
Yhtäkkiä auton nokan edestä suhahtaa pyöräilijä tai jalankulkija ilman minkäänlaista heijastavaa pintaa.
Jalankulkijan on lain mukaan pimeällä liikkuessaan yleensä käytettävä heijastinta.
Kaukovaloilla ajava autoilija näkee ilman heijastinta pimeällä tiellä kulkevan jalankulkijan noin 150 metrin etäisyydeltä vaatetuksesta ja auton valoista riippuen. Heijastinta tai heijastinliiviä käyttävä nähdään jopa yli 600 metrin päästä.
Kohtaamistilanteessa lähivaloilla ajava autoilija havaitsee ilman heijastinta kulkevan henkilön vasta noin 50 metrin päästä, kun jalankulkijan heijastin voi näkyä jo 350 metrin etäisyydeltä.
Valaistuissa taajamissakin voi olla vaikea havaita pimeän aikaan liikkuvia jalankulkijoita ja pyöräilijöitä. Katu- ja mainosvalot sekä puiden ja pensaiden varjot hankaloittavat havainnointia. Näkemiseen vaikuttavat myös valojen kunto sekä tuulilasin likaantuminen.
Vuonna 202 kaikista jalankulkijoiden kuolemantapauksista reilusti yli puolet tapahtui pimeällä tai hämärässä.
Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat arvioivat, että heijastin olisi mahdollisesti pelastanut kuolemalta kaksi heijastinta käyttämätöntä, pimeällä onnettomuuteen joutunutta jalankulkijaa.
Liikenneturvan seurantojen mukaan noin joka toinen jalankulkija käyttää heijastinta. Tässä on vielä petrattavaa, sillä kaikkien liikenteessä pimeällä liikkuvien tulisi heijastinta käyttää.
Lapset on lähes aina suojattu heijastinliiveillä tai erilaisilla heijastavilla vöillä. Myös lastenvaatteisiin ommellaan nykyisin hyvin heijastavaa pintaa. Sen sijaan edelleen moni aikuinen liikkuu Raumallakin ilman minkäänlaista heijastinta tai valoa.
Ohjenuorana kannattaa pitää ajatusta siitä, että mitä useampi heijastin itsessä roikkuu, sen paremmin autoilija näkee pimeässä tai hämärässä.