Valkoista eteen ja punaista taakse

Elämme vuoden pimeintä aikaa. Aamulla töihin ja kouluun lähdettäessä on pimeää ja sama pimeys jatkuu työmaalta kotiin palatessa.

Pimeään aikaan näkeminen ja muille näkyminen korostuvat erityisesti liikenteessä.

Pimeällä, hämärässä, sadekelillä tai kun näkyvyys on muutoin huono, ovat valot ja heijastimet pyöräilevän tai kävelevän henkilön tärkeä turvallisuustekijä.

Uuden tieliikennelain myötä pyörän takavalo on etuvalon ohella pyöräilijän pakollinen varuste.

Pakollisuus on näkynyt muun muassa siinä, että punaisia valoja on näkynyt liikenteessä nyt todella paljon, ja kauppojen hyllyiltä edullisimmat pyörävalot ovat kadonneet vinhaa vauhtia.

Polkupyörän valomääräyksissä säädetään etu- ja takavalojen väristä, mutta muita vaatimuksia valoille ei ole annettu.

Moni pyöräilijä suosii kiinteää valoa. Liikenneturvan kyselyssä vilkkuva valo jakoi sen sijaan mielipiteitä.

Kolme viidestä vastaajasta kokee, että pyörän ajovalon tulisi olla aina kiinteästi palava vilkkuvan sijaan.

Kaksi viidestä puolestaan kokee, että vilkkuvalo lisää pyöräilijän havaittavuutta, mutta samalla yhtä moni mieltää vilkkuvan valon häiritseväksi.

Valon tyylistä riippumatta kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, miten pyörän valo on suunnattu. Valon ei tulisi osoittaa suoraan vastaantulevien silmiin.

Kun valokeila osoittaa loivasti alaviistoon, näkee pyöräilijä hyvin eteensä, muttei sokaise toisia liikkujia.

Valojen lisäksi pyöräilijän tulisi tarkistaa aina silloin tällöin, että etu-, taka- ja sivuheijastimet ovat ehjät.

Vanhempien tehtävänä on varmistaa se, että myös lapsen pyörän valot ja heijastimet ovat asianmukaisessa kunnossa.

Sen lisäksi, että pyörän valot ovat kunnossa, tulisi pyöräilijöiden muistaa myös ennakoiva ajotapa ja sopiva tilannenopeus.

Kaahaaminen ja muiden liikkujien huomiotta jättäminen eivät kuulu hyvään liikennekulttuuriin – pyöräillessäkään.