Vanha Rauma on monessa mielessä erikoistapaus, ja sitä se on myös liikenteensä puolesta. Asia nousi jälleen vastikään esiin, kun lehden lukija ihmetteli suojatien puuttumista Savilan paikallisbussiterminaalilla.
Toden totta. Kaupungin arjessa tuppaa unohtumaan, että koko Vanhassa Raumassa ei ole suojatien suojatietä.
Liikkuminen puukaupunginosassa perustuu aivan omanlaiseensa liikennekulttuuriajatteluun.
Voi jopa sanoa, että Raumalla oltiin aikaansa edellä, kun parikymmentä vuotta sitten käynnistyi keskustan kehittämishanke.
Sen myötä Vanhan Rauman pääkadut remontoitiin niin, että katutila on kaikille kulkijoille yhteistä tilaa.
Liikennesuunnittelu perustettiin shared space -ajatteluun eli jaetun tilan periaatteeseen. Se perustuu vuorovaikutukseen.
Tavoitteena on saada eri kulkumuodot kommunikoimaan keskenään ja toimimaan sitä kautta vastuullisemmin.
Hollannista tulevan konseptin pohjana on siis ihmisten käyttäytyminen.
Suojateiden lisäksi Vanhassa Raumassa vältetään muun muassa kylttejä, määräyksiä, kieltoja ja jopa korkeuseroja.
Pihakatu-kylttiä ei Vanhaan Raumaan voisi edes laittaa, koska silloin läpiajo ei olisi mahdollista.
Jotain pihakatumaista Vanhan Rauman liikennekonseptissa kuitenkin on. Esimerkiksi nopeusrajoitus on sama kuin pihakaduilla, 20 kilometriä tunnissa.
Konsepti antaa paljon vapautta, kun esimerkiksi suojatietä ei tarvitse etsimällä etsiä. Kadun voi ylittää mistä haluaa.
Samalla uudenlainen katumalli nojaa myös vastuuseen. Jalankulkija ei ryntää, autoilija ei kaahaa ja kaikki käyttäytyvät turvallisesti ja vastuullisesti.
Yhteispeli palvelee jokaista kulkijaa. Ihan joka paikassa ei moinen onnistuisi.