Vanhan patun mietteitä koronasta

Olen jo hieman vanhempaa kaliiberia. Kävin armejan vuosina 1957–1958.

Jouduimme syksyllä 1957 parin viikon työkomennukselle Somerolle. Silloin sattui olemaan todella sateinen kesä ja samoin syksykin. Meidät määrättiin siellä pellolle perunia nostamaan. Pelto oli todella märkää, ei se kantanut sellaista hevosvetoista perunannostokonettakaan, siellä sitten kuokimme ja talikoilla yritimme niitä koleraisia perunoita nostaa.

Tämä perunannosto ei nyt kuitenkaan ollut pääasia. Kun palasimme komennuksen jälkeen komppaniaan, oli sinne sinä aikana tullut uudet alokkaat ja samaan aikaan oli tullut myöskin se aasialainen influenssa, joka ainut alokas oli siellä petillä.

”Ei ne influenssat mitään yht´äkkiä ohitse mene niin kuin ehkä tällä hetkellä jotkin kuvittelee.”

Itsekin ajattelin, että pitää mennä lääkärin vastaanotolle, jospa saisi vähän sairaslomaa ja niinpä kävinkin ja sain puoli päivää vp:ta. Ei ne virukset aina niin herkästi tartu.

Päästyäni siviliin ja jo seurusteltuani tulevan vaimoni kanssa asuinkin kaiken lisäksi hänen kotitalossaan. Vuonna 1960 tuleva anoppini ja morsiameni molemmat sairastuivat samanaikaisesti siihen aasialaiseen, minä sitten hoitelin heitä molempia parhaan taitoni mukaan, kun he olivat petipotilaita.

Siinä vaiheessa aasialainen oli kestänyt jo reilut pari vuotta ja tautiin kuoli ainakin 1 400 suomalaista. Ei ne influenssat mitään yht´äkkiä ohitse mene niin kuin ehkä tällä hetkellä jotkin kuvittelee.

Jälkeenpäin on sitten vielä ollut honkongilainen influenssa, sikainfluenssa ja lintuinfluenssa, en nyt tähän mennessä ole vielä niistä mitään sairastanut ja olenkin jo täyttänyt 80 ikävuotta.

Ehkä nyt on kuitenkin parempi koputtaa puuta, ettei sairastuisi tähän koronainfluenssaankaan.

Vanha Patu