Vanhustenhoidossa tehdään yhteiskunnallisesti merkittävää työtä

Jokainen ikääntynyt on yksilö ja ansaitsee yksilöllistä, tarpeenmukaista hoitoa elämänsä loppuun asti. Kaikilla kansalaisilla on siihen oikeus ja se on määritelty perustuslaissa. Nykyiset ikääntyneet ovat rakentaneet hyvinvointiyhteiskuntamme, eikä yhteiskunta saa työntää heitä sivuun ja kohdella kustannuseränä. Kaikille väestöryhmille kaikkialla Suomessa on voitava turvata hoito yhdenvertaisesti, ja se on myös sote-uudistuksen tarkoitus. Vanhustenhoitoon tuleekin Suomessa suunnata reippaasti nykyistä enemmän rahaa. Professori Teppo Kröger on arvioinut, että muiden Pohjoismaiden nykytasoon päästään, jos Suomi lisää noin kaksi miljardia euroa vuodessa vanhuspalveluihin.

Suomen vahvuus on hoitajien hyvä koulutus, jonka merkitys on entistä suurempi, kun rahaa on käytettävissä vähän. Lähihoitajat ovat sote- ja kasvatusalan ammattilaisia, joilla on hyvä ammattitaito hoitaa ja kohdata ikääntyneitä. Vanhustenhoito on vaativaa ja vaatii työntekijältä muun muassa taitoa toimia muistisairaiden ja monisairaiden asiakkaiden kanssa, osaamista lääkkeiden vaikutusten seuraamisessa ja kykyä huomata muutoksia asiakkaan voinnissa ja terveydessä. Kuntouttavaan työotteeseen tulee olla mahdollisuus, sillä se lisää merkittävästi asiakkaan elämänlaatua. Hoitajat haluavat aina hoitaa hyvin ja edellytykset siihen vaikuttavat merkittävästi alan vetovoimaan.

Lähihoitajat ovat suurin ammattiryhmä vanhustenhoidossa ja voidaan sanoa, että Suomen vanhustenhoito on rakentunut lähi- ja perushoitajien hyvälle ammattitaidolle, joustamisellekin, minkä varaan työnantajat laskevat nyt liikaa. Koulutettua hoitohenkilökuntaa on palkattava riittävästi ja on huolehdittava asianmukaisesta palkkauksesta ja työoloista. Hoitajien on voitava keskittyä hoitotyöhön, tästä hyötyvät myös asiakkaat.

Lähihoitajien hyvän ammattitaidon perusta on hyvä koulutus. Emme olisi selvinneet korona-ajasta ilman lähihoitajien ammattitaitoa ja kykyä sopeutua jatkuvasti muuttuvaan tilanteeseen. Vanhustenhoito on ollut kriittinen sektori, sillä kaikki asiakkaat kuuluvat riskiryhmään ja taudin leviämisen estäminen on ollut hyvin haastavaa. Lähihoitajien ammatilliseen osaamiseen kuuluu muun muassa hyvät suojautumis- sekä hygieniataidot, mikä on ollut hyvin olennaista tästä kriisistä selviämisessä.

Työ vanhustenhoidossa on antoisaa, merkityksellistä ja hyvin ihmisläheistä. Alan vetovoimasta tulee kuitenkin huolehtia, ja palkkaus sekä työolot ovat avaintekijöitä alan tervehdyttämisessä. Vanhuksia ei saa jättää yhteiskunnan toimesta heitteille, eikä vanhustenhoidon epäkohdista saa tulla hiljaisesti hyväksytty asia. On virheellistä ajatella, ettei epäkohtia voisi korjata. Se vaatii rahaa ja yhteistä suunnittelua ja päätöksiä, mutta on täysin mahdollista ja jopa välttämätöntä.

Silja Paavola

puheenjohtaja, Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer