Pitkäaikaistyöttömyys ja vanhustenhoito kaipaavat ratkaisuja, joita on aiheellista pohtia tarkkaan. Julkisuudessa on esitetty näiden kahden haasteen yhdistämistä. Pitkäaikaistyöttömät olisivat lisäapu koulutetuille hoitajille vanhustenhoidossa. On esitetty jopa työvelvoitetta.
On hienoa, että valtio ja kunnat ovat huolissaan vanhustenhoidosta ja haluavat parantaa sitä lisäämällä henkilökuntaa. Vanhustenhoidossa on avustavia tehtäviä, joihin voidaan harkiten käyttää ns. kouluttamatonta työvoimaa. Riittävä määrä koulutettua hoitohenkilökuntaa on edellytys potilasturvallisuudelle. Avustavissa tehtävissä toimivat eivät saa korvata koulutettuja hoitajia. Tällaiset säästötoimet olisivat hyvin lyhytnäköisiä.
Vanhustenhoidon perustana on osaava, koulutettu hoitohenkilökunta, joka osaa seurata asiakkaan tilaa, hoitaa ja kuntouttaa. Vanhukset ovat yhä useammin monisairaita ja tarvitsevat hoitoa. Pelkkä hoiva ei tänä päivänä riitä. Esimerkiksi muistisairaiden hoitaminen vaatii vankkaa ammattitaitoa. Myös lääkehoidon osaamisella on keskeinen merkitys vanhustenhoidossa. Lähihoitajakoulutusta on kehitetty vastaamaan muun muassa vanhustenhoidon yhä haastavampiin tarpeisiin.
SuPerin mielestä vanhustenhoidon on oltava hyvää, turvallista, toimintakykyä ylläpitävää ja kuntouttavaa. Kun toimitaan hoitotyössä, on alalle soveltuvuudella ja halukkuudella merkitystä.
Kouluttamattoman työvoiman käyttö lisää helposti koulutettujen hoitajien työmäärää. Opastaminen ja valvominen vievät oman aikansa. Vaarana on, että tämä on pois varsinaisesta hoitotyöstä ja asiakkaan kohtaamisesta.
Pitkäaikaistyöttömyyttä tulee vähentää ja lisätä työpaikkoja. Se on selvää. On kuitenkin harkittava tarkkaan keinoja, joilla se tehdään. Sosiaali- ja terveydenhuollossa on valtava tilaus ennaltaehkäisevälle työlle, myös vanhustenhoidossa. Tässä voisi olla yksi mahdollisuus pitkäaikaistyöttömyyden vähentämisessä.
Silja Paavola