Varhaiskasvatuksen henkilöstöpulaa on mahdollista helpottaa

Varhaiskasvatuslain muutokset vuonna 2018 eivät ratkaisseet varhaiskasvatuksen ongelmia. Laissa määriteltiin uusiksi varhaiskasvatuksessa työskentelevien hoitajien nimikkeet sekä lapsiryhmissä työskentelevien koulutettujen ammattilaisten koulutustasovaatimukset. Uudistuksen suurena päälinjana oli se, että korkeammin koulutettujen ammattilaisten määrää haluttiin nostaa. Lainmuutoksen seurauksena koulutettujen lastenhoitajien määrä lähti laskusuuntaan.

Työvoimapula varhaiskasvatuksessa on kriisiytynyt entisestään: opettajia ei ole saatavilla riittävästi, ja lastenhoitajia ei palkata riittävästi. Lainmuutos on aiheuttanut lähihoitajien siirtymisen muille sektoreille, sillä työpaikasta ei ole varmuutta.

SuPer vastusti lastenhoitajien määrän pudottamista ja ennakoimme myös, että alan työvoiman saatavuuteen tulee suuria vaikeuksia. Kevan tilastojen mukaan maastamme puuttuu noin 4 000 varhaiskasvatuksen opettajaa, vaikka tämän ammattiryhmän koulutuspaikkamääriä nostettiin merkittävästi.

SuPer esitti jo lakimuutoksia tehtäessä, että paremmin toimiva henkilöstörakenne olisi mahdollista toteuttaa alle 3-vuotiaiden ryhmiin niin, että jokaisessa ryhmässä olisi kaksi lastenhoitajaa ja yksi varhaiskasvatuksen opettaja. Lainmuutos on edelleen hyvin helposti toteutettavissa ja sillä pystyttäisiin pienentämään henkilöstöpulaa heti 2 600 varhaiskasvatuksen opettajalla. Tämä olisi nopea ratkaisu henkilöstön määräaikaisiin työsuhteisiin ja siitä aiheutuvaan henkilöstön vaihtuvuuteen sekä alan vetovoiman nostamiseen. Muutos turvaisi myös paremmin lasten oikeudet pysyvämpiin ihmiskontakteihin ja vähentäisi lasten kokemaa stressiä.

Alle 3-vuotiaiden varhaiskasvatuksessa pääpaino on perushoidossa ja hoivassa sekä kasvun ja kehityksen tukemisessa eri tavalla kuin esimerkiksi esikoululaisilla, jotka valmistautuvat kouluun. Lähihoitajat ovat varhaiskasvatuksen koulutettuja ammattilaisia, jotka työskentelevät aina lähellä lasta, vuorovaikutuksessa hänen kanssaan. Lähihoitajalla on terveydenhuollon sekä sosiaalialan ammattihenkilöinä tietoa ja osaamista, jota ei ole muilla varhaiskasvatuksen ammattiryhmillä, esimerkiksi lääkehoidon osaamista. Lapsilla on paljon pitkäaikaissairauksia, joita hoidetaan varhaiskasvatuspäivän aikana. Kaikki ammattiryhmiä tarvitaan toimimaan lasten hyväksi.

Riittävä määrä koulutettua henkilökuntaa ja pienet ryhmät ovat edellytys turvalliselle ja hyvälle varhaiskasvatukselle. Lapsella on oikeus rauhalliseen ympäristöön ja aikuisen riittävään läsnäoloon. Tutkimuksin on osoitettu, että alle 3-vuotiaan sosiaaliset taidot eivät pääse kasvamaan isossa ryhmässä. Jotta pienet ryhmät ja riittävä vuorovaikutus ovat mahdollisia, on ala pidettävä vetovoimaisena ja kaikkien ammattiryhmien osaaminen on otettava käyttöön lasten parhaaksi.

Silja Paavola

puheenjohtaja, Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer