Varoituksia ei aseteta turhan takia

Tänä kesänä ei ole koettu viime suven kaltaista hellejaksoa eikä kuivuutta.

Vuosi 2018 muistetaan paitsi kuumudesta ja kuivuudesta, myös metsä- ja maastopaloista.

Pelastusopiston selvityksen mukaan toukokuun alun ja vuoden lopun välillä yli puolen hehtaarin metsäpaloja kirjattiinkin vajaat 350.

Selkeästi eniten palot työllistivät Varsinais-Suomen pelastuslaitosta.

Suomessa pelastustoimi hoidetaan tehokkaasti. Yksikään metsäpalo ei laajentunut saman kokoluokan paloksi kuin lähes samaan aikaan Santtion metsäpalon kanssa Ruotsissa roihunnut kulo.

Kaikkien palojen alkusyytä ei kyetä selvittämään.

Valitettavan usein katseet kuitenkin kohdistetaan metsässä liikkuviin ihmisiin.

Kolmasosa kaikista maastopaloista olisi estetty, jos metsäpalovaroitusta olisi noudatettu.

Isoista, yli viiden hehtaarin metsäpaloistakin joka neljäs olisi jäänyt syttymättä, jos avotulta ei olisi sytytetty metsään tai metsän läheisyyteen.

Nuotio tai grilli kirjataan yleisimmäksi syttymissyyksi. Toiseksi yleisin on salama.

Viime kesä ei ollut pahin palosuvi miesmuistiin. Pinta-aloissa kuitenkin pahin 12 vuoteen.

Vuonna 2006 paloissa maastoa ja metsää kärventyi tuntuvasti enemmän ja vuosi 1996 oli niinikään hankala.

Meillä on totuttu luottamaan siihen, että tulen päästyä irti pelastuslaitos tai sopimuspalokunta tulee ja sammuttaa.

Näin tapahtuu toivottavasti myös jatkossa. Kymmenisen vuotta sitten pohdittiin vakavasti, voitaisiinko osa paloista jättää sammuttamatta.

Viime kesän jälkeen keskustelua on viritelty uudelleen.

Yksityisessä omistuksessa olevissa metsissä sattumien ja salamien varaan ei voida metsänhoitoa ja -monimuotoisuutta rakentaa.

Ajan tasalla olevat metsätaloussuunnitelmat ohjaavat talousmetsien järkevää hoitoa.

Suomessa on laaja jokamiehenoikeus. Kaikilla on upea mahdollisuus päästä samoilemaan ja vaeltamaan luonnossa.

Oikeus tuo velvollisuuksia ja vastuuta. Huonosti sammutettu nuotio voi roihahtaa päivienkin päästä.