Vastalause Tapio Niemelle

Kaikella kunnioituksella sukunimikaimani Tapio Niemen kirjailijauraa kohtaan olen täysin eri mieltä hänen monista sanoistaan Länsi-Suomessa 17.12.

Eikö hän ole huomannut, miten pienen osan viime sotien perintö sai itsenäisyyspäivänä televisiossa. Ja yleensäkin julkkisten ja populaarimusiikin esittäjät valtaavat suuren osan tiedotusvälineissä. Häiritseekö, jos kerran vuodessa tulevat esiin he, jotka ovat mahdollistaneet elämän muualla kuin Siperian vankileireillä – historian nimissä se olisi odottanut suurta osaa Suomen kansaa, kuten kävi esim. virolaisille.

Mainintaa suomalaisten sinänsä vaatimattomista kunniamerkeistä voi pitää herjana, sillä kaikkiaan ei sotiemme veteraaneja ole paljonkaan muistettu. Lähes kaikissa muissa valtioissa heille on osoitettu paljon enemmän kunnioitusta ja vietetään kansallispäivää juhlallisin menoin.

Suomessahan vasta Neuvostoliiton hajottua voitiin julkisesti tunnustaa monia tosiasioita: miten olemme pystyneet puolustautumaan moninkertaista ylivoimaa vastaan ja sen seurauksena maamme on toinen niistä sotaan osallistuneista Euroopan maista, joita ei toisen maailmansodan kestäessä miehitetty.

Miten myös pystyimme rakentamaan hyvinvointivaltiomme ilman merkittävää Marschall-apua, jolla Länsi-Saksa korvasi pommitetut tehtaansa uusilla ja nosti taloutensa kukoistukseen. Historiaa tutkiessa en voi olla tuntematta pientä ylpeyttä näistä asioista – niin uskon monen muunkin suomalaisen tuntevan.

Ja mitä tulee omien sotilaittemme synkkien tekojen muistamiseen, on niitä Suomessa tutkittu perusteellisesti – ja tutkitaan edelleen. Kuitenkaan suomalaisten sotarikoksia voi edes mainita samalla kertaa kuin saksalaisten ja lähes kaikkien muidenkin sotiin osallistuneiden.

Olen tietysti itsekin syyllinen sodista kirjoittamiseen, viimeksi kertoessani naapurimaamme Norjan kansalaisten kohtaloista toisen maailmansodan aikana – eihän sitä olekaan aikaisemmin suomenkielellä selostettu. On eittämätön tosiasia, että sodat kiehtovat kaikkia joilla on dramatiikan tajua. Ne tuovat myös esiin sekä inhimillisiä vahvuuksia että heikkouksia aivan erityisellä tavalla. Samaahan yrittävät niin suuressa suosiossa olevat dekkarit, mutta eivät yllä todellisuuden tasolle kuten sotakuvaukset.

Mielestäni myös Niemen arvostelut Rauman vanhankaupungin koristeista menevät metsään. Ne ovat vielä todella kaukana valtameren takaisesta krääsästä ja osa on todella hienoja. Olen asunut Raumalla vasta vuosikymmenen verran, mutta olen ylpeä kaupungin ulkonäöstä niin jouluna kuin muulloinkin.

Moittimista aina löytyy, mutta ei sen pitäisi mennä oman pesän likaamisen tasolle.

Leena Niemi