Vastaus “Yläkouluun ilman yhtäkään kaveria” -kolumniin

rittäin hienoa, että kyläkoulujen asia keskusteluttaa ihmisiä. Pienet koulut erityispiirteineen ovat katoava rikkaus ja niiden merkitystä ei enää tahdota muistaa tai ymmärtää, koska niitä käyviä on koko ajan vähemmän ja kokemusperäistä nykytietoa ei ole yllin kyllin tarjolla.

Asiasta pitää siis julkisesti keskustella, kuten Jaana Vieno kolumnissaan totesikin. Faktat ovat tärkeitä, mutta niitä ei saa kaivaa menneisyyden syövereistä tai muiden mielipiteistä. Kaikki pitää myös laittaa oikeaan kontekstiin.

Kaverisuhteet ovat aina olleet myös paljon muuta kuin oman koulun oppilaat. Parhaat kaverisuhteet syntyvät monesti samoista mielenkiinnon kohteista eli harrastuksista. Siinä ei mietitä, että missä koulussa tai missä kunnassakaan kaveri on.

Lapset eivät ajattele yhtä rajoittuneesti kuin me aikuiset, paitsi jos opetamme heidät siihen. Kun katson omaa kyläkoulua käyvää jälkikasvuani, niin hänen kaverinsa ovat paitsi kaikista ikäluokista niin verkon välityksellä myös ympäri maailman.

Tärkeintä hänellekään ei ole, että on samalla luokalla tai samassa koulussa vaan se, että on samat kiinnostuksen aiheet ja samankaltainen ajatusmaailma. Näin oli jopa myös omassa lapsuudessani silloin dinosaurusten aikaan. Pysyvät ystävyyssuhteet syntyivät kaikki urheiluharrastusteni kautta ja ystävät olivat kaikki muualta kuin omasta koulustani, jo siis silloin ennen nettiä.

Eurajoella kynnystä siirtyä seiskalle on madallettu mm. kutsumalla kaikkien kutosten oppilaat yhteen tutustumaan toisiinsa. Pienimmistä kouluista kutoset käytävät myös opiskelemassa ruotsia yläasteella, jolloin koulumatka, monet tulevista luokkakavereista ja yksi opettajakin tulee tutuiksi. Valtava etu verrattuna isommista alakouluista siirtyville, sillä seiskalle siirtyminen on jännittävä kaikille, oli sinne sitten siirtymässä yksin tai kymmenien kanssa.

Eurajoen kyläkoulujen opettajiakin on nyt pakko puolustaa, kun heitä kyseenalaistetaan. He ovat poikkeuksetta kaikki koulutettuja huippuammattilaisia, joiden osaaminen on erittäin laaja-alaista ja opetustyö poikkeuksellisen innovatiivista.

Kouluissamme ei ole tänä päivänä mitään leipiintyneitä kansankynttilöitä, vaan tulevaisuuteen katsovia ja moderneja työtapoja käyttäviä opettajia. Koulut, myös pienimmät kyläkoulut, ovat nykypäivässä mukana kaikin tavoin, niin metodeiltaan kuin välineiltään. Eroa ei ole yhtään suurten ja pienten koulujen välillä, kuten on monesti todettu.

Jokaisella kylällä on oma vetovoimatekijänsä. Esimerkiksi Luvialla on kylillä se etu, että ovat lähellä maakunnan keskuskaupunkia Poria ja näin Porin työssäkäyntialueella, mutta kuitenkin Eurajoen eduilla. Hyvä näin, sillä silloin kyläkoulun puuttuminen ei siellä vaikuta negatiivisesti kylien kehitykseen. Joissain toisissa kylissä, kuten Rikantilassa, vetovoimatekijä on puhtaasti kylän koulu. Se on tuonut alueen kyliin paluumuuttajia ja uusiakin asukkaita, perheitä, joilla on käytännössä ainoana syynä muutolle ollut kylän oma koulu.

Näin myös omalla kohdallani. Rikantilassa vetovoimatekijänä on siis koulu. Niin on ollut myös niissä sadoissa kylissä ympäri maatamme, jotka ovat kuolleet pois, kun koulu on lopetettu ja muuttovirta kääntynyt yksisuuntaiseksi. Kylät ovat kaikki erilaisia, kuten me ihmisetkin tarpeinemme ja toiveinemme. Ja kyllä, varmasti on koulun viereen taloa rakentava perhe myös huolissaan sekä lastensa tulevaisuudesta että uuden talonsa arvosta, jos koulu lopetetaan alta pois.

Eurajoella kyläkoulut eivät ole taloudellinen kysymys vaan vetovoimakysymys. Lopettamalla vaikka kaikki kyläkoulut ei tiedossa ole parempaa kassaa, vaan huonompi, sillä kunnan houkuttelevuus kärsisi valtavasti, mistä seuraisi verotulojen lasku. Toivottavasti päästään jo tänä päivänä eroon ajatuksesta, että lapsi on kustannus ja ettei vaihtoehtoja saisi olla, vaan kaikki pitäisi tehostaa äärimmilleen kuten vaikka eläintuotannossa.

Suomessa ja erityisesti taantuvassa Satakunnassa pitäisi nähdä, että lapsi on tärkeä sijoituskohde, yksilö ja ihminen, johon pitää laittaa kaikki mahdollinen panostus, jotta meillä on tulevaisuudessa työssäkäyviä veronmaksajia. Ainoastaan he voivat maksaa hyvinvointimme myös jatkossa. Ainoastaan he pitävät kuntamme elinvoimaisina. Ainoastaan he voivat taata kansamme vapauden.

Marko Mikkola
Eurajoki

Lisää aiheesta

Vain tilaajille Yläkouluun ilman yhtään kaveria