Venäjä estää Ukrainaa lännettymästä

Venäjän ja Ukrainan suhdekehitys on esimerkki siitä, miten geopolitiikasta voi tulla maailmanpolitiikkaa. Maiden suhteet ovat olleet umpisolmussa viimeistään vuodesta 2014 lähtien.

Tuolloin Venäjä anasti Ukrainalta omavaltaisesti Krimin niemimaan. Samoihin aikoihin itäisessä Ukrainassa ajauduttiin aseellisiin selkkauksiin, joissa Venäjä on osapuolena. Uusin selkkaus luotiin äskettäin maiden merialueille Kertsin salmessa.

Kaikki nämä tapahtumat liittyvät kysymykseen Ukrainan paikasta Euroopan kartalla. Siinä ukrainalaiset itsekin jakautuvat kahtaalle.

Enemmistö näkisi mielellään Ukrainan olevan osa länttä, läntistä Eurooppaa. Venäjämielinen vähemmistö puolestaan haluaa entistäkin enemmän yhteyksiä ja yhteistyötä Venäjän kanssa.

Tässä suhteessa ukrainalaiset elävät nyt samanlaisin asentein kuin suomalaiset puoli vuosisataa sitten, kun itänaapurinamme oli Neuvostoliitto. Sen kokemuksen valossa suomalaisten on muita helpompaa ymmärtää Ukrainan nykytilanne.

Isona erona suhdevertailussa on kuitenkin se, ettei Suomen ja Neuvostoliiton suhteissa jouduttu enää aseellisiin selkkauksiin sotien jälkeen.

Hoidimme suhteemme hankalaan itänaapuriimme poliittisin ja diplomaattisin keinoin. Samalla onnistuimme vähitellen lännettymään, mikä on nyt Ukrainassakin enemmistön tavoite.

Ratkaiseva hetki kiistelyssä Ukrainan geopoliittisesta asemasta oli se, kun maan venäjämielinen presidentti Viktor Janukovyts jätti allekirjoittamatta valmiiksi neuvotellun kauppasopimuksen Euroopan unio­nin kanssa.

Sen sijaan hän kuunteli Moskovan seireenejä, jotka lauloivat Ukrainalle paikkaa Venäjän tarjoilemassa Euraasian unionissa.

Janukovytsin toiminta suututti sadat tuhannet ukrainalaiset osoittamaan mieltään presidenttiä vastaan. Tämä ei kyennyt tukahduttamaan veriseksi muuttunutta kapinointia ja pakeni maasta – Venäjälle.

Jo Venäjän tiedustelu-upseerina Vladimir Putin oli todennut, että Neuvostoliiton hajoaminen oli viime vuosisadan pahin geopoliittinen katastrofi. Tämä näkyy yhä myös hänen Ukraina-politiikassaan.

Surressaan aluemenetyksiä hän lienee päättänyt, ettei Ukrainalle, neuvostotasavalloista venäläisimmälle sallita sellaista suvereniteettia, jolla se lännettyisi jopa Naton tai ainakin Euroopan unionin jäseneksi.

Venäjän toimet Ukrainassa Krimillä, Itä-Ukrainassa ja nyt Asovan merialueella on tarkoitettu naapurimaan heikentämiseksi, myös suvereniteetin vähentämiseksi.

Muu maailma tunnustaa kyllä Ukrainan täysin suvereeniksi valtioksi, jonka pitää saada itse määrätä paikkansa ja asemansa Euroopassa.

Venäjän toimia Ukrainassa pidetäänkin yleisesti kansainvälisen oikeuden loukkauksina. Se, että Putinin Venäjä ottaa näin suuren mainetappion maailmanpolitiikassa, osittaa osaltaan, kuinka tärkeänä siellä pidetään Ukrainan pysymistä itänaapurinsa siteissä.

Umpisolmuun menneissä Venäjän ja Ukrainan suhteissa on myös maiden sisäistä valtapolitiikkaa.

Venäjällä Krimin anastajaa Putinia palvotaan suurena sankarina, Vladimir Valloittajana. Tällä maineella hänen on helppo hallita jopa köyhtyvää kansaa.

Ukrainassa presidentti Petro Porosenkoa ei nähdä sankarina. Siellä pidetään presidentinvaalit maaliskuussa. Niissä Porosenko voi hävitä. Jos niin käy, olisikohan uudesta valtionjohtajasta suhteiden umpisolmun avaajaksi?

”Suomi onnistui vähitellen lännettymään, mikä on nyt Ukrainassakin enemmistön tavoite.”

Vesa Jaakola

Kirjoittaja on emeritus- diplomaatti