Verotietojen julkaisu jakaa mielipiteet

Länsi-Suomen verkkosivuille ilmestyi maanantaina aamusta lähtien runsaasti uutisia vuoden 2018 verotilastoista. Myös tiistaiaamun paperilehdessä sama aihepiiri on näkyvästi esillä.

Verotilastoista puhutaan, mutta useimmat ihmiset ovat kiinnostuneita ennen kaikkea tätä kautta julki tulevista palkoista ja pääomatuloista.

Media perustelee vero- eli tienestijuttuja yleensä niiden yhteiskunnallisella merkityksellä. Varsinkin suurimpien tulojen julkaiseminen palvelee demokratiaa. Kansalaisilla on oikeus tietää, millaisia palkkoja ja korvauksia esimerkiksi julkisen sektorin johtajille maksetaan.

Päätöksenteon ja yritystoiminnan läpinäkyvyys on tärkeä asia pohjoismaisessa demokratiassa.

Reilua on myöntää, että se varsinainen syy verotietolistojen julkaisuun nykyisessä laajuudessa on kuitenkin maksavan yleisön kiinnostus näihin juttuihin.

Kun erittäin suuri osa lukijoista vero- eli ansiotietoja nähdä haluaa, median kannattaa niitä tarjota.

Vastaavasti on helppo ymmärtää suomalaisen käytännön arvostelijoita. Turha on yrittää kiistää, ettei näin osaltaan ruokita kateutta.

Sitä paitsi joku julkisuuden henkilö kenties pitää ikävänä, jos mediassa oman nimen yhteydessä mainitaan vaatimaton vuositulo.

Miten Suomessa rikastuu? Monessa tapauksessa suurten tulojen taustalta paljastuu menestyksekäs yritystoiminta. On ehdottomasti oikein, että yrittämällä voi vaurastua. Jonkun pitää kantaa riskiä, jotta syntyy palkkatyöpaikkoja.

On tärkeää muistaa, ettei keskiverto yrittäjä suinkaan kylve rahassa.

Suuria palkkatuloja maksetaan etenkin suurten yritysten toimitusjohtajille. Paljonko toimitusjohtajalle on kohtuullista maksaa?

Esimerkiksi Helsingin Sanomat havainnollistaa tulotilastoja vertailulla niin sanottuun tavalliseen suomalaiseen. Satakunnassa noin sadanneksi suurituloisin ansaitsi lähes 300 000 euroa. Se vastaa kahdentoista suomalaisen vuosituloja.

”On oikein, että yrittämällä voi vaurastua. Pitää kantaa riskiä, jotta syntyy työtä.”