Matti Vanhanen nosti mielipidekirjoituksessaan (LS 27.4.) esille huolen siitä, että nykyinen lunastuslainsäädäntö ja kiinteistöverolaki eivät ole kuntien edun mukaisia merituulivoimaa rakennettaessa. Lisäksi hän toi esille väärän käsityksen, jonka mukaan merituulivoimaa suunniteltaisiin Suomen talousvyöhykkeelle verotuksellisista syistä.
Taustaksi kerrottakoon, että merituulivoimahanke voidaan sijoittaa joko Suomen aluevesille lähemmäs rannikkoa tai ulkomeren talousvyöhykkeelle.
Talousvyöhykkeelle sijoittuvista hankkeista ei nykylainsäädännön mukaan makseta kiinteistöveroa tai maanvuokraa. Talousvyöhykettä ei myöskään kaavoiteta eikä sinne rakentaminen edellytä kunnan myöntämää rakennuslupaa.
Talousvyöhyke ei ole kuitenkaan villi länsi, vaan valtioneuvostolla on siitä laaja harkintavalta.
Talousvyöhykelain mukaisesti hankealueelle tarvitaan valtioneuvoston myöntämä tutkimuslupa, joka mahdollistaa merenpohjan tarkemman tutkimisen ennen varsinaisen hyödyntämis- ja rakentamisoikeuden myöntämistä. Lisäksi talousvyöhykkeelle suunniteltu merituulivoimahanke tarvitsee lukuisia muita viranomaisten myöntämiä lupia.
Hankekehittäjän näkökulmasta suuret investoinnit vaativat vakaan ja ennakoitavan toimintaympäristön. Merituulivoima on uusi ja nopeasti kasvava toimiala, eikä Suomen lainsäädäntö ole pysynyt mukana sen kehityksessä. Hankkeiden suunnittelua talousvyöhykkeelle onkin viime vuosina puoltanut pelisääntöjen epäselvyys aluevesillä.
Vasta joulukuussa 2021 talouspoliittinen ministerivaliokunta vahvisti periaatteet, joiden mukaan Metsähallitus kilpailuttaa toimijat aluevesillä. Ensimmäiset kaksi aluetta huutokaupataan tämän vuoden lopulla.
Mielipidekirjoituksessaan Vanhanen myös kertoi näkemyksensä Satakunnan edustalle suunnitellun merituulivoimahankkeen sähkönsiirtovaihtoehtoehdoista sekä pohti suunniteltujen siirtolinjojen alle jäävien maa-alan korvausten oikeudenmukaisuutta.
Nähdäksemme molemmat huolenaiheet voidaan niputtaa yhteen: Kirjoittaja on huolissaan siitä, että merituulivoimaloiden sijaintikunta voi hyötyä hankkeesta enemmän kuin sen naapurikunnat – suunniteltiinpa hanketta sitten Suomen aluevesille tai talousvyöhykkeelle.
”Hankkeiden taloudelliset ja työllistävät vaikutukset ulottuvat koko Suomeen, mutta erityisesti hankepaikkakunnalle ja lähiseudulle.”
Hyötyjen ja haittojen värittämässä keskustelussa on mielestämme hyvä muistaa, miksi merituulivoimaa ja muita uusiutuvan energian hankkeita tarvitaan: Päästöttömät energiatuotannonmuodot tukevat Suomen vihreää siirtymää ja auttavat meitä saavuttamaan ilmastotavoitteemme. Ne auttavat meitä irtautumaan fossiilisista polttoaineista ja lisäävät energiaomavaraisuuttamme.
Lisäksi hankkeet tuovat työtä ja luottamusta tulevaisuuteen. Hankkeiden taloudelliset ja työllistävät vaikutukset ulottuvat koko Suomeen, mutta erityisesti hankepaikkakunnalle ja lähiseudulle.
Työllisyysvaikutuksia syntyy muun muassa suunnittelusta, rakentamisesta ja kuljetuksista sekä tuotannonaikaisesta huollosta ja ylläpidosta. Hankkeet myös työllistävät välillisesti, sillä työntekijät ja urakoitsijat tarvitsevat erilaisia palveluita, laitteita ja tuotteita.
Merituulivoiman suunnitteleminen talousvyöhykkeelle on hanke, jota ei tehdä kevein perustein, sillä pelkästään esiselvitysvaiheet vievät vuosia.
Rakentaminen kauas rannikosta syvemmille vesialueille on myös merkittävästi kalliimpaa kuin lähemmäs rannikkoa matalammille vesialueille.
Lisäksi nykylainsäädäntö ei tunne yksinoikeutta, sillä valtioneuvoston myöntämä tutkimuslupa ei anna hakijalleen etusijaa rakentamislupaan tai alueen hyödyntämiseen.
Hankkeiden toteutuminen ja onnistuminen perustuu vahvaan yhteistyöhön eri sidosryhmien kanssa. Merituulivoimahankkeet, kuten muutkin suurhankkeet, tarvitsevat yleisen hyväksyttävyyden lisäksi vahvan paikallistuen. Lakisääteiseen ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn (YVA) liittyykin olennaisesti aktiivinen ja avoin vuoropuhelu paikallisten asukkaiden kanssa – sekä varsinaisella hankepaikkakunnalla että lähiseudulla.
Suunnitelmissa huomioidaan aina myös lähiluonto ja sen erityispiirteet.
Vaikka voimalat muodostavat rakennetun teollisuusalueen ja edellyttävät sähkönsiirtolinjoja, esimerkiksi monet arvokkaat ranta-alueet voidaan säilyttää edelleen koskemattomina.
Anni Mikkonentoimitusjohtaja, Suomen Tuulivoimayhdistys
Anu Vaahteraprojektipäällikkö, Eolus Finland