Viha kumpuaa epävarmuudesta

Muutaman vuoden takaisessa lehtihaastattelussa (MT 31.12.2016) työnohjaaja ja yhteisökouluttaja Jari Koponen muistutti, että vihaa on ihmisissä aina ollut ja tulee aina olemaankin.

Viha kumpuaa pelosta ja epävarmuudesta.

Sen taustalla on surua ja kaipuuta, jopa häpeää.

Suomalaisten vihanperintö on laaja. Sodanjälkeisinä vuosina se hukutettiin kovaan työntekoon ja yhteiskunnan rakentamiseen, nousukautena keskityttiin hyvinvoinnin luomiseen.

Viha pyrittiin pitämään pinnan alla. Käräjälistoilta näkyi, miten huonosti siinä välillä onnistuttiin.

Mitä aiempina aikoina on pyritty pitämään piilossa, pulppuaa nyt ulos. Vihapuheet ovat otsikoissa.

Nykypäivän sosiaalinen media ja monet muut kanavat tarjoavat rakennusalustan, jolla pallo kasvaa lumivyöryn tavoin.

Netissä vihan kohteeksi joutuvat usein täysin tuntemattomat.

Jonkun aloittamaa ketjua on helppo jatkaa. Tuntuu käsittämättömältä, millaista tekstiä omalla kuvalla ja nimellä varustettuna saatetaan yömyöhän tunteina Facebookin sivuille kirjoittaa.

Vastahankaan pyristelijä saa osakseen raivokkaita purkauksia.

Tuore selvitys kuitenkin osoittaa, että valtaosa suomalaisista ei vihaa ketään.

Tekir Oy:n julkistaman tutkimuksen mukaan yli 60 prosenttia suomalaisista ilmoittaa, ettei kiukustu mistään ammattiryhmästä eikä halua nimetä yhtään kiukuttavaa henkilöä.

Luvun toivoisi olevan suurempikin.

Toisaalta luku myös osoittaa sen, että vähemmistö suurta ääntä pitäessään luo mielikuvaa vallalla olevasta ajattelusta.

Viisas vaikenee, kun vieressä uhotaan.

Puhelinmyyjät, rasistit ja poliitikot herättävät selvityksen mukaan eniten kiukkua.

Kiukku on vielä kaukana vihasta. Onneksi.

Tunnettuja poliitikkoja kohtaan on helppo tuntea kiukkua. Päätökset saattavat tuntua vääriltä ja mielipiteet itselle vierailta.

Tutkijat muistuttavat, että viha on yksi ihmisen perustunteista, eikä siitä voi päästä kokonaan eroon. Tarvitsemme lisää oppia ja taitoa sitä käsitellä.