Alkavatko koronauutiset tympiä? Pahoittelen, niitä on luvassa vielä paljon ja pitkään.
Eikä turhaan, ainakin nettitilastoissa koronaan liittyvät jutut nousevat viikko toisensa jälkeen kärkeen. Vastuulliselle journalismille on kysyntää.
Jonkinasteista poikkeusaikaa rajoituksineen ja pelkoineen elämme tällä tietoa koko vuoden, hyvin mahdollisesti vielä ensi vuodenkin.
Hallitukset meillä ja muualla joutuvat tekemään vaikeita arvioita ja valintoja. Ei todellakaan käy ministereitä, johtavia virkamiehiä ja muita keskeisiä päättäjiä kateeksi.
Kun koulut viime viikolla päätettiin avata loppukevääksi – mikä vaikuttaa kokonaisarvion mukaan perustellulta – arvostelu oli äänekästä. Kuka ottaa vastuun koronaviruksen leviämisestä ja mahdollisista kuolemista?
Se riski on ilman muuta olemassa.
Vaikeaksi valinnan tekee se, että toinen vaihtoehto on vähintään yhtä huono.
Jokainen viikko lisää tiukkoja rajoituksia aiheuttaa työttömyyttä, köyhyyttä, syrjäytymistä, vakavia terveyshaittoja sekä pitkässä juoksussa kenties vielä enemmän ennenaikaisia kuolemantapauksia kuin korona konsanaan.
Valintojen vaikeudesta kertoo sekin, ettei Suomen hallitus pitänyt eilen sunnuntai-iltana odotettua tiedotustilaisuuttaan.
Joskus tekee hyvää nukkua vielä yön yli.
Koronarajoitukset käyvät kalliiksi. Arvioita on esitetty erilaisia, mutta vähintään miljardista eurosta lienee kyse. Joka ainoa viikko.
Se on valtava summa, jota on vaikea hahmottaa. Tässä yksi yritys: Rauman kaupunkia pyörittäisi sillä rahalla 4-5 vuotta.
Tämän asetelman kun kääntää toisinpäin, ymmärtää millaiset ajat meillä on edessä. Ihan joka ainoassa Suomen kunnassa.
Kuntatalous oli tosi ahtaalla jo ennen koronaa. Säästölistoja pitää ryhtyä laatimaan kautta maan.
Ja on ihan turhaa panna päätä puskaan ja lykätä ikävää työtä tuonnemmaksi, sinne parempiin aikoihin.
Menipä synkäksi, sori. Tietenkin olen edelleen sitä mieltä, että yhdessä me selviämme tästä kurimuksesta. Nousemme takaisin sille tasolle, jolla viime vuonna olimme.
Se vaan ei tapahdu muutaman viikon, eikä edes muutaman kuukauden päästä.
Raumalaisen pizzakisasta tuli hulvaton. Niin kuin nyt tämä viimeksi esiteltykin, Hjalmari Calsongi, vähän sydvestin muotoinen sisäänleivottu (calzone) lapskoussipitsa.
Nimi hymyilyttää, mutta mietityttääkin. En halua ajatellakaan miltä Nortamon kalsarit olisivat mahdollisesti maistuneet.
Sama juttu kuin ravintola Kalatorilla niihin aikoihin, kun trahtööri kantoi Nyyperin nimeä. Bravuuriannos Nyyperin maksa herätti outoja ajatuksia.
Rauma poistaa töyssyjä kaduilta kuten tälläkin palstalla viikko sitten kerroin.
Hidasteita pidetään Raumalla Töyssy-Lahtisen kädenjälkenä. Hannu Lahtinen kun oli liikenneinsinöörinä silloin, kun niitä alkoi kaduille ilmestyä.
Eläkkeelle lähtiessään Lahtinen totesi naurahtaen, etteivät töyssyt olleet hänen työstään kymmentäkään prosenttia. Oikeasti suurimpana aikaansaannoksenaan hän piti kehäteiden rakentamista. Kaiken liikenteen ei tarvitse kulkea läpi ydinkeskustan, ei ainakaan lujaa.
Töyssy-Lahtinen muisteli, että 40 vuotta sitten liikenteessä kuoli paljon enemmän ihmisiä kuin nykyisin, vaikka liikennettä oli paljon vähemmän.
Ajonopeuksia on saatu alas muun muassa kaventamalla katuja, kameratolpilla, liikenneympyröillä ja toki niillä töyssyillä.
Guggenheim-museosta ei ole vähään aikaan Suomessa puhuttu. Maineikasta lontoolaista Victoria&Albert-museota johtavan Tristram Huntin mielestä Helsinki ei sellaista tarvitsekaan.
Sen sijaan Suomessa pitäisi olla maailmanluokan designin ja arkkitehtuurin museo. Se sopisi Suomen tarinaan.
Hesarin haastattelussa Hunt muuten kertoi mitkä näyttelyt ovat V&A:ssa parhaiten vetäneet: ykkösenä Christian Dior, hyvin suosittuja myös David Bowie, Pink Floyd ja Mary Quant.
Tekstareista kysytään tämän tästä.
Erään lukijan mielestä Länskärin tekstaritalikko on hyvin pliisu sisällöltään. Hänen mielestään lehden pitäisi uskaltaa julkaista kärkeviäkin kannanottoja, kunhan ne ei loukkaa muita tavallisia kansalaisia.
Tuo edustaa aika yleistä palautetta. Toinen yhtä yleinen palaute kuuluu, että tekstarien julkaisukynnystä pitää nostaa.
Toisen totuus on toisen rasismia.
Se lienee syytä taas todeta, ettei kaikissa julkaisematta jääneissä tekstiviesteissä ole mitään vikaa. Kaikki asiallisetkaan vaan eivät palstoille mahdu, eivät vaikka tekstareita julkaistaan nykyisin myös Raumalaisessa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.