Kaksitoista Suomen kuntaa laski tuloveroprosenttiaan täksi vuodeksi. Niistä suurin on Rauman kaupunki. Kuusitoista kuntaa puolestaan kiristi tuloverotustaan vuodeksi 2022. Niistä suurin on Kotkan kaupunki.
Veronmaksaja-lehti oli räknännyt, että noin 140 000 suomalaisen kunnallisvero kevenee, kun taas vain noin 116 000 suomalaisen kunnallisvero nousee. Se on poikkeuksellista.
Vaikka Rauman valtuusto päätti laskea tuloveroa puolella prosenttiyksiköllä 20,5:een, ei kaupunki vielä yltänyt vanhaan tavoitteeseensa eli pitämään veroprosenttia alle maan keskitason. Se on 20 prosenttia.
Suomen alhaisin tulovero on Jomalassa Ahvenanmaalla, vain 16 prosenttia. Manner-Suomessa Kauniainen on tutusti ykkönen 17 prosentillaan. Toisesta ääripäästä löytyy Halsuan 23,5 prosenttia.
Länsi-Suomen alueen alhaisin veroprosentti on jo perinteiseen tapaan Eurajoen 18 ja korkein Pyhärannan 21,75.
Jari Tervon juontama Kylmän sodan Suomi -dokumenttisarja naulasi meikäläisen nojatuoliin uutenavuotena. Kaikki jaksot tuli ahmittua.
On aina yhtä ajatuksia herättävää kerrata suomettumisen aikakautta, joka alkoi hävitystä sodasta ja päättyi vasta Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen. Tämän ikäinen ymmärtää niin sanottua reaalipolitiikkaa. Suuren itänaapurin tahto oli kaiketi pakko ottaa huomioon. Länsimaissa Suomen katsottiin kuuluvan Neuvostoliiton etupiiriin.
Yhtä selvänä näen sen, että 1970-luvulla neuvostomyönteisyys meni Suomessa nolosti överiksi. Virallisen ystävyyden näytteleminen olisi saanut riittää. Jopa äärivasemmistolaiset kyllä tiesivät, ettei sosialismi todellisuudessa toiminut.
On hyvä, että suomettumisen aikakautta käsitellään myös Suomessa. Historia on syytä tuntea, jotta samoja virheitä voi välttää tänään ja huomenna.
Idänsuhteet ovat erityisen ajankohtaisia nyt, kun Venäjä painostaa ja uhkailee myös Suomea. Presidentti Sauli Niinistö painotti uudenvuodenpuheessaan, etteivät etupiirit kuulu 2020-luvulle.
Tänään Suomi on aidosti itsenäinen länsimaa, joka päättää omista asioistaan demokraattisesti.
Itse valtiaat takaisin tv-ruutuihin! Niin vaativat poliittiset nuorisojärjestöt. Kyse on poliittisesta parodiasarjasta, jota Yle pyöritti iltojemme ratoksi 2000-luvulla.
”Itse valtiaiden palauttaminen tv-ohjelmistoon voisi osaltaan edistää politiikan kiinnostavuutta ja kansantajuisuutta aikana, jolloin edes muutaman viikon päästä koittavat aluevaalit eivät erityisemmin herätä kansan mielenkiintoa. Olisi tärkeää näyttää ihmisille, että poliitikot ovat hekin vain ihmisiä, joilla on monenlaiset puolet pelkän julkisuusprofiilin lisäksi. ”, puheenjohtajat toteavat tiedotteessaan.
Setämies nyökyttelee. Voisi tuossa olla ideaa.
Tuoreen tutkimuksen mukaan reilusti yli puolet suomalaisista tilaa jo maksullisia suoratoistopalveluita tai kanavapaketteja. Suosituin on Netflix, kakkosena tulee C More. Pronssitiilan jakavat Ruutu+ ja Elisa Viihde Viaplay.
Meikäläiselle pieni yllätys Telian tilaamassa tutkimuksessa oli, että melkein puolet vastaajista katsoo maksullisia suoratoistosarjoja, elokuvia tai urheilua tietokoneelta ja neljännes puhelimesta.
Yleisintä sentään on lähetysten seuraaminen televisiosta tai isolta ruudulta.
Helsingin Sanomien toimittaja kertoi kokemuksistaan Aito Iskelmän testiraadissa. Osallistujille soitetaan sadoista kappaleista pätkä kertosäettä, ja sitten pitää antaa pika-arvio. Jutussa vilisi tuttuja artistinimiä: Dean Martin, Hector, Ressu Redford, Dave Lindholm, Erin, Kaseva, Juice, Anna Eriksson ja niin edelleen. Yleisötutkimuksilla varmistetaan, että soittolistoille valikoituu tuttuja biisejä, jotka eivät ärsytä liikaa.
Yksi kohta jutussa jäi vaivaamaan. Yli 60-vuotiaat eivät kuulu Nelosen (Sanoman) radiokanavien kohderyhmiin, koska "mainostajamme eivät ole kiinnostuneita heistä", sanoi musiikkipäällikkö Jussi Mäntysaari.
Kenties kannattaisi kiinnostua. Tämän päivän 60+ -porukka ei suinkaan ole "arkkukamaa", joka ei enää innostu uudesta. Sitä paitsi kohderyhmällä on aikaa ja varaa kuluttaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.