Eolus Finland jätti valtioneuvostolle, kansankielellä hallitukselle, tutkimuslupapyynnön kahdesta suuresta merituulivoimapuistosta. Tuuliaksi nimetty puisto sijoittuisi Merikarvian edustalle ja Wellamo-puisto Selkämerelle Porin edustalle.
”Tavoitteemme on, että kumpikin puisto alkaisi tuottaa sähköä 2030-luvulla”, sanoo projektipäällikkö Anu Vaahtera yhtiön tiedotteessa.
Vaahteran mukaan puistoissa voisi olla satakunta tuulivoimalaa. Sellaiset puistot muuttavat merimaisemaa radikaalisti.
Ympäristövaikutusten arviointi on tarkoitus aloittaa vielä tänä vuonna. Yva-selvityksen tekoon lasketaan kuluvan kaksi vuotta.
Uusien merituulivoimaloiden roottorit yltävät liki 400 metrin korkeuteen. Ne pyyhkisivät taivasta paljon ylempää kuin esimerkiksi Pariisin kuulu Eiffel-torni. Se on ”vain” 300-metrinen.
Merituulivoima ja siihen kytkeytyvät vetyhankkeet tarjoavat kutkuttavia mahdollisuuksia meriteollisuudelle. Rakentaminen ja huolto toisivat töitä monille.
Länsi-Suomi kertoi keväällä energiayhtiö Ilmattaren hurjista suunnitelmista. Ilmatar haki tutkimuslupaa neljälle merialueelle. Kaksi niistä sijoittuu Selkämerelle. Kyseisiin puistoihin Raumanmerellä voisi tulla noin 150 jättimäistä tuulimyllyä.
”Uskomme, että alueita voidaan rakentaa 2030-luvun alussa ja tuotanto voisi alkaa ennen vuotta 2035. Tämä on arviona realistinen eikä optimistinen”, sanoi Ilmattaren merituulivoimasta vastaava johtaja Mikko Toivanen Länsi-Suomelle huhtikuussa.
Edellisviikolla Ilmatar ilmoitti aloittavansa tekniset pohjatutkimukset Ahvenanmaan pohjoispuolisella merialueella.
”Tämä on lähtölaukaus Ilmattaren merituulivoimahankkeille. Merituulipuistot Stormskär ja Väderskär siirtyvät Ilmattarella nyt virallisesti kehitysvaiheeseen”, sanoi Ilmatar Offshoren aluejohtaja Anna Hägertiedotteessa.
Kilpajuoksussa avomerelle on muitakin osallistujia, niistä suurimpana ruotsalainen OX2. Mittavia hankkeita on myös Wpd Finlandilla ja Suomen Hyötytuulella, jolla on ennestään myllyjä Porin Tahkoluodossa.
Yhteistä kaikille hankkeille on, että puhutaan hirmuisista tuotantomääristä. Tässä mainittujen projektien kokoluokkaa voi verrata Olkiluoto 3:een.
Mielenkiintoista on nähdä mitkä suurhankkeista toteutuvat ja missä laajuudessa. Tuulivoimasta voi tulla Suomen öljyä, merkittävä vientitulojen kerryttäjä.
Sotalaivojen rakentaminen alkaa Rauman telakalla vasta ensi kesänä, sanoi Merivoimien komentaja Jori Harju Sotilasaikakauslehden haastattelussa.
Alkuperäisen hankesuunnitelman mukaan rakentamaan olisi päästy jo tämän vuoden alussa. Harju kuitenkin totesi luottavansa siihen, että RMC tekee mitä pitää.
Puolentoista vuoden viiveestä kontra-amiraali Harju puhui myös Länsi-Suomen haastattelussa kesällä. Hänen mukaansa Merivoimat kestää tämän myöhästymisen, mutta sen pidempää.
Rauman kaupunkikehitys sai vauhtia, kun rautatie valmistui vuonna 1897. Satamaa voitiin parantaa, kun liikenne lisääntyi. Pieni Rauma alkoi teollistua ja kasvaa.
125-vuotias junarata on olennainen osa Rauman tarinaa. Rauman-rata oli kaupungin rakennuttama ja ylläpitämä. Ponnistus oli melkoinen, kun kiskojen lisäksi piti tehdä asemarakennukset sun muut.
Kauan yksityisrata sinnitteli. Rauman-rata myytiin valtiolle vasta vuonna 1950.
Millainen kaupunki Rauma mahtaisi olla, jos aikoinaan olisi jääty vain odottamaan milloin valtion rahaa junayhteyteen saadaan?
Rauman-radasta puheen ollen: Yle Areenasta löytyy Maailman kauneimmat junareitit -sarjan jakso, jossa ihastellaan maisemia Norjan Rauma-radalla.
Jaksossa käydään myös Åndalsnesissa, jossa on Rauman kunnantalo.
Kirjoitin jutun Norjan Raumasta suvella, kun olimme käyneet siellä kesälomareissulla.
Yllättävän hyvin vetivät, muuta ei voi sanoa. Teatteriyhdistys Fake ansaitsee kehut Veriveljet-musikaalistaan. On helppo allekirjoittaa kulttuuritoimittajamme tiivistys: Veriveljet on kuin elämä, se koskettaa ja naurattaa.
Tules-talon salissa esityslava vain on turhan alhaalla. Kun kaikki tuolirivit ovat samalla tasolla, ei istuvia näyttelijöitä oikein nähnyt. Puhumattakaan kohtauksista, joissa maataan tai kontataan.
Toinen kulttuuripoiminta vielä. Lönnströmin taidemuseo on viime vuodet toiminut seinättömänä museona. Se antaa vuosittain ison apurahan jollekin taiteilijalle tai ryhmälle taideprojektia varten.
Viides tätä lajia on Nastja Säde Rönkön videoinstallaatio. Jotenkin hienolta tuntuu, että se on nähtävissä nimenomaan Lönnströmin entisessä tehtaassa. Samoissa teollisuustiloissahan kerrytettiin voittoja, joilla taidemuseo operoi.
Lukko mainosti teiden varsilla viime lauantain paikallispeliä tauluilla, jossa vastapareina olivat Rauma, Rooma ja Pariisi sekä Pori, Parkano ja Pöytyä.
Mainos herätti kinaa siitä, mitkä kolme P-alkuista paikkakuntaa ovat "alkuperäiset" tässä yhteydessä. Veikkaan, että eri porukoissa käytettiin 1970-luvulla eri kolmikoita.
Innostusta kasvatti Rauno Tuunan paikallisesti tunnettu biisi, josta Iiro Koski nelisenkymmentä vuotta myöhemmin Raum Rome Paris -logonsa idean sai. Koski arveli muuten, että Rauma, Rooma, Pariisi -sanonta on ainakin sata vuotta vanha. Paikalliset merimiehet sen lienevät keksineet.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.