Viikko sitten polkaisin tämän palstan vauhtiin kahdella urheiluaiheella, tappeluilla jääkiekossa ja pallon puskemisen aiheuttamilla päävammoilla jalkapallossa.
Ajattelin, että on kulttuurin vuoro. Aloitan alastomasta naisesta taidemuseossa.
Kävin katsomassa Anna Erikssonin näyttelyn M – The Rituals of a Lonely Bitch jo aikoja sitten Pinnalassa. Olen lykännyt siitä kirjoittamista, koska en ole osannut päättää mitä mieltä näyttelystä olisin.
Paremmin laulajana tunnettu Anna Eriksson on kaunis nainen, jota katsoo mielellään. Luulisi, että vielä mieluummin ilman vaatteita.
Tunnustan, että setämiehenä tunsin oloni vaivaantuneeksi, kun katsoin alastomana eri asentoihin valokuvissa ja videoissa vääntäytynyttä Erikssonia Pinnalan valokuvissa. Miten päin tässä kuuluisi olla?
Hankala narttu, säälittävä ja pateettinen nainen, vartalonsa ja näennäisen tragediansa vanki. Niin Eriksson itse selittää Marilyn Monroesta johdetun M-hahmonsa. Kaksi vuotta sitten M herätti huomiota taide-elokuvana, nyt taidenäyttelynä.
”Oman kylän tytön” näyttely oli intendentti Heta Kaiston idea. Hän halusi ihmisten näkevän 50-vuotiaan Rauman taidemuseon uudessa valossa. Jos oikein ymmärrän, meikäläisen pitikin hämmentyä näkemästään.
Kourujärven kasvatti, maailmankuulu kapellimestari Hannu Lintu, valitsi kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajan. Ilmeisesti ensi kertaa valinta paljastettiin suorassa tv-lähetyksessä.
Länskärissäkin oli komeat jutut Finlandia-voittajista, joten kilpailun tavoite täyttyi taas kerran. Kirjat saivat paljon näkyvyyttä. Linnun valinta, Anni Kytömäen Margarita, ponnahti heti kirjastojen varauslistan kärkeen. Varmasti se löytyy vajaan kuukauden päästä monesta lahjapaketista.
Toisen maailmanpalon jälkeiseen Suomen uudelleen rakentamiseen ajoittuva romaani vaikuttaa mielenkiintoiselta. Varmasti tulee luettua.
Maailman parhaan levyn on tehnyt Marvin Gaye. Näin ainakin jos uskomme musiikkilehti Rolling Stonen listausta 500 parhaasta albumista ikinä. Raati rankkasi ykköseksi vuonna 1971 ilmestyneen What's Going On -levyn.
Kärkikymppiin pääsivät myös Beach Boys, Joni Mitchell, Stevie Wonder, Beatles, Nirvana, Fleetwood Mac, Prince, Bob Dylan ja Lauryn Hill.
Viime mainittu, kahdesti Pori Jazzissa käynyt amerikkalaisnainen, edustaa top 10:ssä tuoreinta musiikkia. Kyseinen levy ilmestyi 1998.
Maailman parasta musiikkia (?) tai kuten Aki Sirkesalo lauloi kun kukaan muu sua auta ei, jää Marvin Gaye:
Kollegani Pohjanmaalta, Ilkka Pohjalaisen päätoimittaja Markku Mantila, on naputellut iltapuhteinaan jo kaksi romaania peräseinäjokelaisen Mantilanmäen väen elämästä.
On toinenkin polku taivaaseen alkoi 1960-luvulta ja esitteli ihmistyyppejä, joita lienee löytynyt kylistä kautta maan. Joku voisi kutsua sitä kohtaloksi kuljettaa hahmoja 1980-luvulle.
Näin tulee kuvattua maaseudun rakennemuutosta ja Suomen kansainvälistymistä. Vielä on kollegalla matkaa Finlandia-ehdokkaaksi, mutta lupaan lukea kolmannenkin osan.
Mantilan trilogiassa on ilmiselvästi paljon omakohtaisesti koettua. Niin kuin Varsinais-Suomen maakuntajohtaja Kari Häkämiehen trilogiassa Vallanjano, Vallankahva ja Vallan hinta. Ex-ministeri Häkämies kuvaa kuuden kuvitteellisen kansanedustajan kautta politiikan raadollista arkea.
Jussi Halla-aho puhumassa Raumalla viime vuonna. Arkistokuva: Juha Sinisalo
Jussi Halla-ahon epävirallisen elämäkerran kahlasin myös läpi. Politiikan toimittaja Lauri Nurmi avaa perussuomalaisten keulakuvan ajattelua ja persoonaa imagon takaa.
Nurmi kertaa miten halla-aholaiset syrjäyttivät puolueen perustaja Timo Soinin. Nurmi myös selittää miten puolue silloin muuttui.
Smp-taustaiselle Soinille maahanmuuton vastustaminen ei ollut tärkein asia, mutta Halla-ahon politiikassa se tulee ykkösenä. Soini oli niin sanotusti köyhän kansan asialla, kun taas Halla-aho ajaa veronkevennyksiä.
Siinä missä Soini mieli hallitukseen demarien kanssa, on kokoomus Halla-aholle mieluisampi kumppani.
Eurajoen houkuttavuus kasvaa, kirjoitin tällä palstalla lokakuussa. Eurajoki on jatkamassa 18 prosentin tuloverolla, Rauman ja Porin veroäyri on 21. Arvioin, että jos raumalainen keskituloinen kahden palkansaajan perhe muuttaa Eurajoelle, verosäästöä tulee noin 1 500 euroa vuodessa.
Satakunnan Kansa lasketutti asian tarkemmin Veronmaksajien keskusliitolla. Kahden keskipalkkaisen verosäästö Eurajoella olisi sen mukaan vielä enemmän, lähes 2000 euroa vuodessa.
Raumalla asuva kunnanjohtaja Vesa Lakaniemi säästää paljon enemmän, kun hän muuttaa Eurajoelle. Ei tosin ihan heti, sillä Eurajoen pomo on vasta jättänyt rakennuslupahakemuksen sisään. Talo nousee aikanaan Lapijoelle.
Korjattu viimeisen pätkän aikamuoto, säästöä lähes 2000 euroa vuodessa, ei toki kuukaudessa. Kiitokset tarkkaavaiselle lukijalle.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.