Rauman kaupunginhallitus hyväksynee tänään maanantaina Makis Oy:n kanssa tehdyn sopimuksen purkamisen.
Makis Oy, pyysi purkamista aiemmin syksyllä, ja yrittäjä Riku Räsänen perusteli asiaa näin:
Kaupunginhallituksen esityslistalta löytyy purkusopimus liitteineen. Niistä selviää, että Makis Oy on käyttänyt maauimalan kunnostukseen 1,3 miljoonaa euroa. Kaupungille on toimitettu laskukopiot ja palkkatiedot 1,1 miljoonan euron edestä.
Kaupungin tarkoitukseen osoittama miljoonan euron potti ei siis riittänyt, vaan Riku Räsänen on käyttänyt myös omaa rahaa – ja tehnyt oman työnsä palkatta.
Nyt Raumalla on viittä vaille valmis uusittu maauimala – jonka kaupunki toki on koko ajan omistanut. Pitäisi vain löytää uusi yrittäjä pyörittämään sitä ensi kesästä lähtien.
Rauman entinen talous- ja strategiapäällikkö Olli Laapas käytti jalkapallovertauksia arvostellessaan kaupungin rahankäyttöä:
Laapaksen mukaan Rauman valtuustossa hyväksytty talousohjelma johtaa useisiin keltaisiin tai punaisiin kortteihin. Raumasta on tulossa kriisikunta.
Entisenä jalkapallotuomarina ihmettelin vain miten Rauma voisi saada kolme keltaista korttia? Sääntöjen mukaan jo toinen keltainen kortti (varoitus) johtaa automaattisesti ulosajoon (kentältäpoisto).
Poliittiset lakot, joilla Suomessa on vastustettu esimerkiksi aktiivimallia, nostavat karvat pystyyn työnantajaleirissä. Siksi käynnissä olevalla työmarkkinakierroksella pöytään on heitetty myös vaatimus ammattiliittojen jäsenmaksujen perinnän siirtämisestä pois yrityksiltä.
Takavuosina palkat maksettiin työpaikoilla tilipusseissa ja samoin ay -maksut kerättiin käteisenä.
Mikko Ahon tuoreessa väitöskirjassa kerrottiin ammattiosaston taloudenhoitajan keksineen hyvän keinon perinnän jouduttamiseksi. Kun kellään ei tuntunut olevan töissä rahaa päällä, niin kasööri lähti lauantaina (jolloin palkat maksettiin) vähän etuajassa töistä ja siirtyi Alkon ovelle odottamaan työkaverien saapumista.
Varusmiesten kestävyyskunnon rapistumisesta kirjoitin tällä palstalla viikko sitten. LS Friski myättäst -tunnustuksen saanut liikuntamies Kimmo Kouru tarjosi mitalikahveilla selityksen miksi intin Cooper-testien tulokset kääntyivät laskuun vuoden 1980 paikkeilla.
Silloinhan tietokoneita alettiin kantaa työpaikoille ja koteihin, muisteli Kouru.
Niinpä. Eikä siinä kaikki. Videonauhurit löivät läpi ja tv-tarjonta moninkertaistui. Konepelejä alettiin kehittää.
Kun nämä kaikki myöhemmin yhdistyivät ja tiivistyivät älypuhelimiin, niin tässähän sitä ollaan.
Kyläiltyäni nuorempien ihmisten huusholleissa panin merkille miten paljon älylaitteet, ennen kaikkea kännykät, ovatkaan muuttaneet kotejamme.
Kun itse aikoinaan muutin ekaan omaan kämppään, oli kirjahylly ensimmäisiä huonekaluja mitä sisään kannettiin. Hyllyä tarvittiin paitsi kirjoille myös levyille ja videokaseteille.
Tänään hyllyjä näkee harvemmin, kun luettava, katsottava ja kuunneltava kulkee mukana puhelimessa. Tai tarkemmin sanottuna erilaisissa pilvipalveluissa.
Monelle tarpeettomiksi ovat käyneet videonauhurit, stereot, levysoittimet ja mitä niitä kaikkia olikaan. Olen kuullut, ettei kaikilla ole enää edes telkkariakaan.
Ihmetys on varmaan kahdensuuntaista. Luultavasti monet nuoremmat lukijat pyörittelisivät päätään, kun näkisivät meidän olohuoneen. Tummia, raskaita kirjahyllyjä metritolkulla, ja niissä parituhatta kirjaa. Toista metriä lp-levyjä, joita ei ole tänä vuonna taidettu soittaa kertaakaan.
Janne hyvä, ei satamatkaan loputtomasti voi laajeta!
Noin sanottiin tekstaripalautteessa, jossa varmaan viitattiin tähän pääkirjoitukseen:
https://ls24.fi/artikkelit/satama-ajautunut-pattitilanteeseen
Vastaan, että satamalla pitäisi aina olla laajenemisvaraa.
Järviluotoihin ei heti ole tarvetta mennä - jos koskaan - mutta meikäläisen järkeen ei millään mene, että merimetsot sen estäisivät.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.