Lukija kysyi viime viikon kolumnista: Mihin mahtoi Janne Rantaselta unohtua Paronalho-Kourujärvi-alueen kehittämisen tärkeys?
“Turvallinen alue lähellä keskustaa. On kirjasto, koulu, (vielä toivottavasti säilyisikin), Lähdepellon urheilualue monine harrastusmahdollisuuksineen, uintipaikkoja, edullisia hyviä asuntoja esimerkiksi nuorille pareille, kaunista luontoa ja niin edelleen. Miksei näitä alueita kaupunki hyödynnä ja kehitä”, jatkoi lukija.
Ei unohtunut mihinkään. Alue on hyvin tuttu ja kovin mieluisa.
Kampus-toimintojen kuten uimahallin ja kansalaisopiston paras paikka vaan on keskustassa.
Esimerkiksi Kourujärveltä kävelee Karin kampukselle noin puolessa tunnissa, Paroalhosta vartissa. Pyörällä pääsee pikemmin. Ja nykyisin bussikin on todellinen vaihtoehto, kun se ajaa keskustaan suoraan, eikä Monnan hautausmaan kautta koukaten.
Otanlahdesta on puhuttu paljon sen jälkeen, kun Kalle Leppikorpi heitti Länskärin haastattelussa ajatuksen lahden matalan pohjukan täyttämisestä. Pääpointtina oli, että se toisi lisätilaa Poroholman lomakeskukselle, joka kesäisin täyttyy usein ääriään myöten.
Aluetoimittaja Kari Suni tarttui aiheeseen Satakunnan Kansan kolumnissaan. Hän ehdotti, että kun rantahuveihin tarvitaan lisää aluetta, voisi katsoa Otanlahden yleisurheilukentän suuntaankin.
”Kenttä on kesäaikaan enimmän osan aikaa autiona. Tarvitaanko ympyräradan juoksemiseen ja keihäänheittoon merenrantamaisemaa”, kysyi Suni.
Samaa ideaa olen kuullut muidenkin pyörittelevän.
Eurajoella on hyvä yleisurheilukenttä ja Raumalla Uotilan kentän voisi kunnostaa. Eikä olisi Otanlahden urheilukenttä poissa pääkäytöstään parhaaseen kesäaikaan RMJ:n tai muiden tapahtumien takia. Saati, että pitäisi joka suvi paikata bileissä iskua ottanutta juoksurataa.
Traficomin tilaaman selvityksen luvut henkilöliikenteen potentiaalista eri rataosuuksilla saivat ymmärrettävästi monet lukijat hämmästelemään. Kuten Raumalta Turun liikennepalvelupäälliköksi siirtynyt Risto Peltonen mielipiteessään totesi, ei esitettyjä lukuja voi suoraan rinnastaa aiempiin selvityksiin.
Siksi luvut näyttävät tosi pieniltä ja tuen tarve suurelta. Eikä vain Rauman-radalla, vaan joka puolella Suomea.
”VR sitä raporttia nyt innokkaasti eri kanavillaan jakaa ja tarjoutuu myymään liikennettä, jos sitä subventoidaan heille täysi hinta (88-99 prosenttia kuluista). Arvatenkin heidän ehdotus on, että lipputulot kerää siinäkin tapauksessa operaattori, kuten nykyisessä monopolitilanteessa”, kommentoi asiantuntija, joka on työskennellyt VR:n kilpailijaksi tunkeutuvan Suomen Lähijunan laskuun.
Lähijuna aikoo aloittaa liikenteen Uusikaupunki-Turku-reitillä, vaikka WSP:n selvityksen mukaan se näyttäisi mahdottomalta.
Heitetään joukko-oppi yli laidan, vaadittiin mielipidekirjoituksessa. Se sai toisen lukijan, eläkkeellä olevan insinöörin, esittämään näkemyksensä laskennan eli matematiikan opetuksen kehityksestä.
”1950-luvulla isäntä myi kuorman puutavaraa 100 markalla. Tuotantokustannukset olivat 4/5 osaa hinnasta. Kysymys: Paljonko isäntä sai voittoa?
1960-luvulla isäntä myi kuorman puutavaraa 100 markalla. Tuotantokustannukset olivat 4/5 osaa hinnasta eli 80 markkaa. Kysymys: Paljonko isäntä sai voittoa?
1970-luvulla: Isäntä vaihtoi joukon P puutavaraa joukkoon R rahaa. Joukossa P oli 100 alkiota ja jokaisen alkion arvo oli 1 markka. Tuotantokustannukset joukossa K oli 20 alkiota vähemmän kuin joukossa P. Kysymys: Montako alkiota oli voittoa kuvaavassa joukossa V?
1980-luvulla: Isäntä myi kuorman puutavaraa 100 markalla. Tuotantokustannukset olivat 80 markkaa ja voittoa hän sai 20 markkaa. Tehtävä: Alleviivaa luku 20.
1990-luvulla: Kaatamalla puut kauniista metsästänsä ja myymällä ne isäntä ansaitsi 20 markkaa. Tehtävä: Mitä mieltä olet tällaisesta tavasta hankkia elantonsa? Keskustelun aihe luokalle tehtävän suorittamisen jälkeen: Miltä metsän oravista ja linnuista mahtoi tuntua, kun isäntä tällä tavalla kaatoi puita?
2000-luvulla: Isäntä myi kuorman puutavaraa 100 eurolla. Tuotantokustannukset olivat 120 euroa. Kysymys: Miten poliitikot laskivat voitoksi 60 euroa?”
Nähtäväksi jää miten käy metsän, isännän, metsän eläinten, euron – ja matematiikan, päätti insinööri evp kirjoituksensa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.