Olen joskus tällä palstalla ihmetellyt miten erikoisesti toimii ihmisen mieli. Kun esimerkiksi bensan hinnan nousu puhuttaa aina. Kun ihmiset kohisevat, pian lehdissä kysytään: aiotko nyt ajella vähemmän autollasi?
Hinnan laskua ei samalla touhutuksella panna merkille. Harvoin mediassa tiedustellaan: aiotko nyt ajaa enemmän, kun polttoaine halpenee?
Mistäkö tuli mieleen? Siitä, että kahvipaketti kuulemma maksaa marketeissa nyt selvästi enemmän. Vaan eipä ole vielä osunut silmiin kiivasta keskustelua kahvin hinnan kipurajasta.
Raakakahvin hinta on tuplaantunut vuoden takaisesta. Siitäkin voimme syyttää ilmastonmuutosta, ainakin osaksi.
Maailman suurin tuottajamaa Brasilia kärsi ensin keväällä kuivuudesta ja kesällä hallasta. Äärisäät veivät ison osan tulevasta sadosta.
Kolmanneksi suurimmassa tuottajamaassa Kolumbiassa puolestaan runsaat sateet ovat verottamassa kahvisatoa.
Ainakin meikäläiselle yllätys on, että toiseksi eniten kahvia tuottaa Vietnam.
Kahvinjuonnissa Suomi lienee edelleen maailman ykkönen. Täällä melkein kaikki juovat kahvia ja keskimäärin nelisen kupillista päivässä.
Esimerkiksi italialaiset juovat kaiketi yhtä monta, mutta litroissa saapasmaalaiset häviävät meille mennen tullen. Italiassa kaadetaan tilkka espressoa munakuppiin, meillä ”tavallista” kahvia mukeihin.
Raumalaisen toimitus valitsee oikeastaan jo etukäteen Vuoden raumalaisen, kun se laatii kymmenen ehdokkaan nimilistaa. Vai onko joskus joku listan ulkopuolinen voittanut, kysyi nimimerkki ”Johdattelevaa journalismia”.
En kutsuisi kaupunkilehden järjestämää perinteistä lukijaäänestystä journalismiksi, muttei takerruta siihen. Vastaus kysymykseen kuuluu: ei ole.
Takavuosina tarjottiin ahkerasti vaihtoehtoa ”musta hevonen”. Muutaman kerran muistan jonkun nousseen ehdokaslistan ulkopuolelta kakkoseksi.
Perinteinen äänestyksemme pääsi taas vaihteeksi valtakunnan mediaan. Esimerkiksi Iltalehti otsikoi, että ”Lappeenrannassa asuva turkulainen valittiin Vuoden raumalaiseksi”. Toimituksen motoksi on muotoutunut vuosikymmenten aikana: raumalainen on hän, jota raumalaisena pidetään. Antaa lukijoiden päättää.
Länsi-Suomen pääkirjoituksessa sanoin keskuskauppakamarin olevan oikeilla jäljillä esittäessään, että Suomen pitää itse aktiivisesti hakea osaajia ulkomailta. Pienen maan olisi viisasta keskittää rekryponnistelunsa muutamiin valittuihin maihin.
Jäin miettimään mitkä mahtaisivat olla potentiaalisimpia maita. Kauppakamarin Osaajia Suomen rajojen ulkopuolelta -raportista en pikaisella lukemisella esityksiä löytänyt.
Vauhtia tähän pitäisi saada. Kauppakamarin esittämä alkuvaiheen tavoite (30 000 työn ja opiskelun takia Suomeen muuttavaa per vuosi) on kovan työn takana.
Lumenkolaus on mitä parasta hyötyliikuntaa, kehuttiin raumalaisen Masi-lumityövälineiden valmistajan tiedotteessa. Totta toinen puoli. Joskus lumet kolaa melkein mielellään, kun puuhan yrittää mieltää arkiliikunnaksi.
Olivat laatineet trendikkäät 5 vinkkiä lumikolanautintoon.
Vaikkapa: unohda kiire - pidä taukoja, nautiskele kuppi kuumaa talvisessa maisemassa. Ei oikein onnistu, kun arkiaamuna Länsi-Suomea laatikosta hakiessaan huomaa, että piha on täynnä turkasen painavaa märkää lunta. Ja töissä pitäisi silti olla normaaliin aikaan.
Toinen vinkki, älä liukastele, on hyvä. Kumisaappaat saa sujautettua helposti jalkaan, mutta ne ovat petolliset näillä keleillä, kun lumen alla on peilijäätä. Pitäisi vaan jaksaa valita ne nauhalliset talvikengät, joissa on pitävämmät pohjat.
Ikäluokkani ei oikein ole tottunut lämmittelemään tai venyttelemään. Kolmas vinkki eli pieni kolajumppa ennen lumitöihin ryhtymistä saattaisi olla hyvä idea. Näin nimimerkillä Hiljattain selkänsä venäyttänyt äijä.
Ammatikseen autoja ajanut lukijamme kertoi ison huolensa. Sanoi panneensa merkille miten monet rekkakuskit makaavat nykyisin ratin päällä ja selaavat puhelinta ajaessaan.
Jos ajat, et räplää kännykkää, vaati ex-kuski.
Miten home osaakin etsiytyä juuri julkisiin rakennuksiin, aprikoi toinen lukija. Meinasi, että esimerkiksi kouluja puretaan "varmuuden vuoksi", kun kyse ei ole päättäjien omista rahoista. Kieltämättä yritysten kiinteistöissä, kotitaloista puhumattakaan, sisäilmaongelmien vuoksi päädytään äärimmäisen harvoin purkuratkaisuun.
Koulussa pitää olla sisällä ehkä 4-5 tuntia päivässä ja sillloinkin monissa eri tiloissa. Kotona ollaan pienemmissä tiloissa toistakymmentä tuntia päivittäin, vertasi toinen lukija. Lisäten, että oppilaiden päänsäryn, väsymyksen ja muiden oireiden taustalla saattaa olla itseaiheutettuakin. Niin kuin liikaa valvomista, liian vähän liikuntaa, liikaa jäkittämistä pelikoneellä, liian vähän ulkoilua ja niin edelleen.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.