Ilta-Sanomien urheilutoimituksen esimies Vesa Rantanen kohautti Ylen aamussa. Hän väitti Harry Harkimolla olevan verirahaa käsissään ja kysyi pitääkö tällaista ihmistä arvostaa pätkääkään.
Harkimohan myi Hartwall Areenan ja Jokerit venäläisille oligarkeille, jotka kuuluvat Venäjän itsevaltiaan Vladimir Putinin lähipiiriin.
Rantanen myönsi, ettei vajaat kymmenen vuotta sitten vielä riittävän laajasti ymmärretty, että kyse oli Kremlin ohjaamista peliliikkeistä: rahanpesusta, pehmeää vaikuttamisesta ja strategisella paikalla sijaitsevan rautatieaseman saamisesta Venäjän haltuun.
Rantanen osui naulan kantaan, kun hän piti urheilua moraalisesti surkeana alueena. Likaisella rahalla on päästy helposti ”piireihin”.
Euroopan suurseuroja on myyty Venäjän oligarkeille ja arabisheikeille – kaikille, joilla nyt vain on miljardeja löysää rahaa poltettavaksi. Etelä-Amerikasta muistuu mieleen, miten huumerahoilla nostettiin Kolumbia futismaailman kartalle.
Tutkijat, toimittajat ja muut ikävän kriittiset tonkijat ovat nostaneet esille ilmiön varjopuolia. Mistä ja miten raha on hankittu? Kestääkö omistajien toiminta päivänvalon?
Monille kannattajille, kenties jopa useimmille, mikä tahansa raha näyttää olevan tervetullutta, mikäli sitä käytetään parempien pelaajien palkkaamiseen – mikä yleensä johtaa parempaan menestykseen.
Jokerien tapauksessa homma toimi niin, että venäläiset antoivat suomalaisen jääkiekkojoukkueen tappioiden kattamiseen noin miljoona euroa kuukaudessa. Joka kuukausi, joka vuosi. Miksi? Koska Putin niin halusi.
Seuran omistajat tiesivät, ettei Jokereihin pantua rahaa jääkiekosta takaisin saa. Yhtä lailla he tiesivät, että rahan saa korkoineen takaisin jollakin muulla tavalla. Kunhan pysyy väleissä Putinin kanssa ja jakaa osan bisnesten voitoista suurelle johtajalle.
Suomen maailmanperintökohteiden 30+1-vuotisseminaari järjestetään alkuviikosta Raumalla. Suomi sai ekat kohteensa, Vanhan Rauman ja Suomenlinnan, Unescon listalle vuonna 1991. Juhlan aika olisi ollut siis jo viime keväänä, mutta koronan vuoksi tämäkin siirtyi.
Tänään Suomessa kohteita on seitsemän, joista kaksi Raumalla. Listan jatkeeksi Suomi on ehdottanut ainakin Alvar Aallon suunnittelemia kohteita. Kauttuaa ei pakettiin kuulu. Lähimmät Aalto-kohteet ovat Villa Mairea ja Paimion parantola.
Räknäsin, että olen käynyt liki sadassa Unesco-kohteessa. Joissakin maailmanperintöarvo on näyttävästi esillä, toisissa sitä tavan turisti tuskin huomaa ollenkaan.
Näin juhlan aikaan mietin olisiko hölmöä, jos perinteisiin tervetuloa Raumalle -tauluihin lisättäisiin Unesco-merkit? Harvalla kaupungilla kun kahta kohdetta listalla on.
Korona teki retkeilystä suositumpaa kuin koskaan. Kansallispuistojen kävijämäärät pomppasivat. Lähiluontokohteissa käytiin kahvia juomassa ja makkaraa grillaamassa.
Ilmiön uskotaan kantavan, vaikka korona hiljalleen hiipuu. S-ryhmä aikoo avata kaikkiin Prismoihin outdoor-osaston. Sellainen rakennettiin Rauman myymäläänkin keväällä.
Ei eläkkeelle jääminen mikään maailmanpamaus ole, tuumasi Harri Hiitiö, 63 vee. Haastattelin ex-pankinjohtajaa ja ex-kunnanjohtajaa, joka vei Pyhärannasta saamansa potkut hallinto-oikeuteen.
Jutustelimme työelämästä yleisemminkin. Hiitiö meinasi, että meidät on kasvatettu suhtautumaan vähän hassusti työntekoon. Mitä työtä sellainen muka on, jos ei hiki tule, oli hänen ukkinsa fundeerannut.
“Työ on muuttunut. Nykyisin monet saavat enemmän aikaan, kun viruttelevat varpaitaan viileässä vedessä ja miettivät asioita”, vertasi Hiitiö.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.