Elinkeinoministeri Mika Lintilä piipahti Porin Suomi-areenalta Eurajoelle. Teollisuuden Voima esitteli Lintilälle Olkiluodon ydinvoimaloita.
Visiittinsä jälkeen ministeri julkaisi Twitterissä huojentavaa tietoa. Hän kertoi, että Olkiluoto 3 ajaa täyttä 1600 megawatin tehoa syyskuussa ja tässä kuussa jo 60 prosentin teholla.
”Tärkeää tuotantoa niin sähkön hinnan kuin ennakoitavuuden kannalta”, totesi Lintilä.
Ministerin tviitti ylitti komeasti uutiskynnyksen isoissa medioissa. Huojentavaa tietoa toistettiin lopun viikkoa monissa uutisjutuissa.
Tärkeä ja huojentava tieto se olikin. Vaan ei uutinen.
Ei, vaikka Suomen Tietotoimistokin väitti Lintilän haastattelussa, että ”aiemman arvion mukaan täyteen vauhtiin olisi päästy vasta joulukuussa”.
Esimerkiksi Länsi-Suomessa on useammassa uutisessa kerrottu, että täydellä teholla ajetaan jo koekäytön aikana – vaikka säännöllinen kaupallinen tuotanto on alkamassa vasta joulukuussa.
”Olkiluoto 3 täydelle teholle syyskuussa”, näkyy olleen Länskärin uutisen otsikkokin heinäkuun alussa.
Pirun iso merkitys, kuvasi ministeri Lintilä OL3:n tuotannon merkitystä Suomelle STT:n haastattelussa.
OL3 tuottaa suunnilleen saman verran sähköä kuin Suomeen on tuotu Venäjältä. Tunnetuista syistä se sähkövirta on katkaistu, joten ydinsähköä todella tarvitaan tulevana talvena.
Viime viikolla nähtiin korkea hintapiikki markkinasähkössä, kun OL1 oli pois pelistä. Ja nyt eletään kuitenkin lämmintä kesää ja teollisuuden lomakautta.
Ministerin sanoja käyttäisin myös sähkön rajun hinnan nousun vaikutuksista kotitalouksille.
Pirun iso merkitys.
Oma kahden vuoden sähkösopimuksemme päättyy vuodenvaihteessa. Tällä hetkellä tarjoukset ovat noin kolminkertaisia. Lisälaskua uhkaa kertyä jopa 3000 euroa vuodessa.
Se saa hyväosaisen nieleskelemään. Monelle muulle omakotitaloaan sähköllä lämmittävälle tuon luokan lisäkulu on tylkki ja totinen paikka. Varsinkin, kun muutkin hinnat nousevat reippaasti enemmän kuin palkat.
Ministeri ei voinut luvata hallituksen auttavan: ”tämä on markkinan kysynnän ja tarjonnan laki”.
Onko ilmastonmuutos enää menossa, kun median puolella on ollut hiljaisempaa, tivasi juontaja Aki Linnanahde meikäläiseltä Suomi-areenan keskustelussa. Myönsin, että vähän on jäänyt koronan ja sodan jalkoihin.
Tuumin, että me journalistit olemme epäonnistuneet. Emme ole osanneet tehdä todella tärkeästä aiheesta sellaisia juttuja, jotka kiinnostaisivat kovasti maksavaa yleisöä. Ja niinhän se menee, että sitä tehdään lisää, mikä kiinnostaa.
Nuorempi keskustelija kehotti puhumaan ilmastokriisistä. Hyvä pointti. Kriisistä on kyse.
Niinkin tuli sanottua, että realismia tarvitaan, muttei ilmastotavoitteita sodan ja pakotteiden vuoksi heti saa romuttaa. Miten silloin kehtaisimme katsoa lapsiamme ja heidän lapsiaan silmiin ja sanoa: sori, parempaan ei pystytty.
Häpeämisestä tuli mieleen viestintätoimisto Tekirin teettämä kysely. Se paljasti, että oikeistolaiset häpeävät vähemmän kuin vasemmistolaiset. Ja miehet vähemmän kuin naiset.
Siitä yhdistäen: vähiten häpeävät oikeistolaiset miehet.
Kun kansalta kysyttiin kenen olisi syytä hävetä, nousivat kärkeen nämä: rasistit, rikolliset ja Putinin suomalaiset kaverit.
Näin yleisurheilukisojen aikaan mainitaan vielä pistesijoille yltäneet ryhmät: sovinistit, salaliittoteoreetikot, pummilla matkustavat, koronan kieltäjät ja verovälttelijät.
Ely-keskus tuli vihdoin järkiinsä ja antoi luvan metsästämällä harventaa Raumanmeren merimetsokantaa. Nyt ely-keskuskin myöntää, että Rauman satamassa asuvat kymmenettuhannet merimetsot aiheuttavat haittaa ahvenkannalle.
On fiksua pyrkiä turvaamaan terveellistä lähiruokaa ihmisillekin. Merimetso ei enää vuosiin ole ollut näin tiukan suojelun tarpeessa.
Boheemin ja lahjakkaan raumalaistaiteilija Kosti Koskisen töitä esiteltiin viime vuonna Rauman taidemuseon näyttelyssä. Nyt taiteilijan rosoista elämäntarinaa näytellään Pinnalan eli taidemuseon pihalla. Se on juuri oikea paikka, sillä Koskinen asui pitkään Pinnalassa.
Koskinen maalasi, soitti ja kirjoittikin. Hänestä ei lopulta suuren yleisön tuntemaa nimeä tullut, mutta Koskinen sai kuitenkin vanhoilla päivillään julkisen tunnustuksen, valtion taiteilijaeläkkeen.
Kulttuuritoimittajamme kirjoittaa arvion näytelmästä. Siksi totean vain, että on hienoa, kun näitä paikallisia persoonia ja tarinoita työstetään teatteriksi.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.