Laitilan pääkukko Rami Aarikka kertoi Facebookissa, että ”panimomaailman legenda” Jani Vilpas on palannut kotiin.
Koti tarkoittaa tässä yhteydessä Laitilan Wirvoitusjuomatehdasta, jonka panimopäällikkönä Vilpas aloitti vajaat 20 vuotta sitten.
Länskäri kertoi tammikuussa 2002, että Laitila oli pokannut Kukko-oluellaan vuoden pohjahiivaoluen tittelin. Kisaan osallistui 28 suomalaista hanaolutta. Kukko Pils, jonka tuotekehittelyssä Vilppaalla oli keskeinen rooli, on edelleen Laitilan tärkein brändi, kestomenestyjä.
Vilpas karkasi munapitäjästä Uuteenkaupunkiin vetämään uutta Vakka-Suomen Panimoa, joka aloitti 2008.
Vilppaan nimellä arkistostamme löytyy lisää mainintoja kisamenestyksestä: Wehnäbock Suomen paras olut 2012, Prykmestar Savulle pronssia Saksassa.
Mainetta Prykmestar-oluet niittivät ja ystäviä keräsivät, vaan eivät tarpeeksi. Vakka-Suomen Panimo joutui hiljattain jättämään konkurssihakemuksen.
Aarikalle nostan tuopin Kukko Ipaa tästä rekrytoinnista.
Lukija tarttui sanavalintaanpääkirjoituksessa.
- Sanomalehden lukeminen on minulle osa päivärutiinia, joten kiitokset hyvin toimitetusta paikallisesta lehdestä. Tiistain Länsi-Suomen pääkirjoituksessa kiinnitin huomiota yhteen sanaan. Yhdellä sanalla ei tuossa yhteydessä ollut itse asiakokonaisuuteen merkitystä, mutta se edusti sopivasti mielikuvia ja ennakkoasenteita ilman taustatietoa. Turun telakan työtilanteen johdosta kirjoituksessa toivottiin, että USA:n, Britannian ja Saksan seniorikansalaiset uskaltautuisivat taas ostamaan pitkiä laivareissuja, lukija kirjoitti.
Tuoppi pöydälle ja käsi pystyyn virheen merkiksi.
Myönnän tuon pääkirjoituksen naputelleeni, ja myönnän myös ennakkoasenteen. Se perustui varmaan siihen, kun on monta kertaa nähnyt iäkkäiden matkustajien tulevan noilta laivoilta monessa eri satamassa.
Turussa rakennettavat laivat ovat kuin pieniä kaupunkeja, jotka voivat ottaa kyytiinsä yli 6000 matkustajaa kerralla. Aika vaikeaa olisi kuvitella, että koko tuo joukko olisi edellä mainituista maista tulevia eläkeläisiä. Vielä vaikeampaa olisi kuvitella tuollaista seniorijoukkoa käyttämässä näille laivoille tehtyjä ajankulun välineitä kuten surffisimulaattoreita, yhdeksän kannen korkuisia liukumäkiä, törmäilyautoja, jäähalleja, kiipeilyseiniä, vaijeriliukuja ja uusimpana vuoristoratoja, kirjoittaa kansainvälisillä risteilijöillä vaimon tai perheen kanssa tehnyt kymmenkunta reissua tehnyt lukijamme.
Hän kertoi pitkillä risteilyillä matkustaneiden keski-iän olevan 47 vuotta ja yli 70-vuotiaiden osuuden olevan vain 13 prosenttia. Samat tilastot netistä löysin.
Täysin väärässä en silti ollut. Matkustajien keski-ikä (47) on melko alhainen, mutta sitä pudottavat lapset, varsinkin pienet lapset. Paremmin asiakaskuntaa kuvaakin mediaani-ikä, joka on päälle 60 vuotta.
Mediaania käytetään usein vaikkapa palkoista puhuttaessa. Mediaani on tyypillinen arvo. Puolet on sen alle, puolet sen yli.
Risteilybisneksen suurin asiakasryhmä on 60-69-vuotiaat. Nämä varttuneemmat ovat usein päämatkustajia, jotka ostavat matkan. Tai matka tilataan heille.
Risteilyteollisuus oli varsinkin Aasiassa ennen koronaa kovassa kasvussa, totesi lukija. Ihmiset haluavat yhden matkan aikana nähdä samoilla sijoilla seisovan hotellin sijaan useita kohteita pakkaamatta välillä matkalaukkujaan.
Hän huomautti, että suurilla laivoilla on paljon ohjelmaa aikuisten lisäksi eri ikäisille lapsille kerhoineen, joissa kaikilla ohjaajilla esimerkiksi Royal Caribbeanilla on pedagoginen koulutus.
Lounais-Suomen kannalta risteilybisneksen, jonka arvo on yli 30 miljardia taalaa vuodessa, elpyminen on sangen toivottua. Pelissä on paljon työpaikkoja ja verotuloja.
Turun telakka on tärkeä koko Suomelle. Verkostoyrityksiä ja työpaikkoja on kautta maan.
Ja sitten on vielä tämä kulma: Turun laivaprojektit ovat Suomen vientitakuiden suurin yksittäinen riski. Siksi veronmaksajilla on hyvä syy toivoa erinomaista menestystä risteilybisnekselle.
Yhdestä sanasta purnasi myös toinen lukija. Ihan aiheellisesti hänkin. Lukija arvosteli sitä, että lehdet ovat täynnä ”haasteita”.
Haaste on oikea sana oikeusjutuissa. Voidaan vaikkapa haastaa vastaamaan syytteeseen tai saapumaan oikeuden istuntoon.
Nykyisin haasteita kuitenkin vilisee ihan kaikenlaisissa jutuissa ja yhteyksissä. Olen samaa mieltä, että useimmissa tapauksissa sana voidaan vaihtaa esimerkiksi vaikeudeksi, ongelmaksi tai ihan vaan tehtäväksi.
Ja varmaan pitäisikin vaihtaa. Ainakin silloin, kun kyse on toimittajan tekstistä, eikä suorasta sitaatista.
Lukija tarkensi uutistamme Findan tulevasta yhtiökokouksesta (LS 5.4.).
Länsi-Suomi kertoi, että Finda on maksamassa taas mahtiosingot. Se pitää kutinsa, mutta osinkoesityksen tarkassa summassa oli pieni virhe. Finda aikoo maksaa 3,68 euroa, ei 3,84 euroa, osaketta kohti. Tuo isompi on viime vuonna maksettu osinko.
Joka tapauksessa vanhan Lännen Puhelimen puhelinosakkeen tuotto on hyvä: 497 euroa (ei 518).
Telia petti lukkohenkiset. Yleensä en vanhoista peleistä innostu, mutta tiistaina meinasin katsoa Telian retroklassikon Lukko-Jokerit (2013). Sehän oli yksi liigahistorian suurin pommi.
Näin Helsingin Sanomat tuolloin: "Rauman Lukko teki torstaina historiaa jääkiekon SM-liigassa. Viimeisenä pudotuspeleihin päässyt Lukko päätti runkosarjan voittaneen Jokerien kauden puolivälieriin. Koskaan aiemmin ei runkosarjassa kymmenenneksi sijoittunut joukkue ole edennyt välieriin."
Vaan mitä teki Telia? Vaihtoi todellisen liigaklassikon peliin, jota kukaan ei muista ja josta kukaan ei ole kiinnostunut. Ontuvana selityksenä oli kuvatallenteen heikko laatu. Niinpä Lukon uskomattoman urotyön sijaan esitettiin matsi, jonka Jokerit voitti...
Saisiko lisää retroklassikoita? Näistä Leijonien MM-matseista voisi aloittaa: 1995 Suomi-Tsekki 0-3, 2011 Suomi-Tsekki 1-2 ja 2019 Suomi-Saksa 2-4.
Vähemmän urheilua seuranneille lisään, että noina vuosina Suomi voitti maailmanmestaruuden.
Youtubesta löysin sentään koosteen klassikosta. Jokerien versio, joten voitonjuhlia ei näytetä.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.