Näin toimii maailman ensimmäinen ydinjätteen kapselointilaitos. Posiva julkaisi viime viikolla animaation, joka näyttää miten käytetty ydinpolttoaine suljetaan loppusijoituskapseleihin.
Aiheesta on meikäläinen ehtinyt kirjoittaa jutun jos toisenkin, sillä loppusijoitusratkaisua on kehitetty koko toimittajaurani ajan.
Mielenkiintoista on nähdä, miten homma toimii. Varsinkin, kun loppusijoitusta ruvetaan lähivuosina käytännössä toteuttamaan Eurajoella. Olkiluoto jää historiaan paikkansa, jossa ydinjätettä ensi kertaa kallion uumeniin haudattiin.
Vuosi sitten Posiva julkaisi vastaavan videon kapselien käsittelystä syvällä maanpinnan alla.
OL1 käynnistettiin syyskuussa 1978, OL2 helmikuussa 1980. Nämä TVO:n vanhat ydinreaktorit käyttävät vuodessa noin 40 tonnia matalarikasteista uraania. Käytettyä polttoainetta on siis ehtinyt kertyä melkoinen määrä Olkiluodon välivarastoon. Kymmenisen vuotta sitten rakennettiin lisää välivarastotilaa OL3:n polttoainenippuja varten.
Rauman tori on puhuttanut paikallisia jo satojen vuosien ajan.
Taloja on purettu torikaupan tieltä, myöhemmin pystytetty katoksia entisten talojen paikalle. Paviljonki-kauppahalli oli ja meni, kunnes ilmestyi hiljattain yllättäen uusiin torisuunnitelmiin. Torille on katseltu uutta paikkaa – ja viime vuosina ennen kaikkea uutta ideaa.
Riemastuttavaa oli lukea, että samat sanat voi todeta Kanalista. Kaupunki sai viime viikolla ruoppausluvan Kanalille. Hienoa, nyt se saadaan vanhaan loistoonsa.
Tai miten se menikään?
Historiallinen katsaus kuvineen osoittaa, että vähävetistä Raumanjokea jouduttiin perkaamaan jo pari sataa vuotta sitten. Kanaliksi sitä kaivettiin 160 vuotta sitten, mutta ongelmat jäivät. Perata piti vähän väliä, kun Kanali usein löyhkäsi suvisin. Se kun toimitti kaupungin ja teollisuuden viemärin virkaa – niin kuin maan tapa oli vielä 1960-luvulle saakka.
Että eteenpäin on menty niistä ajoista. Kuten Rauno Tuuna lauloi 1980-luvun hitissään: Kanali on nykyään jo melko hajuton, josta Rauma kuuluisaksi ehkä tullut on.
Kyseinen hittibiisi on tietysti Rauma Rooma Pariisi. Lisättäköön kuitenkin, että hajuttomuuden kohdan Tuuna lauloi nenäänsä pidellen.
Lasilliset Juicea nautimme edellisviikonloppuna Rauman teatterissa. Taiteellinen johtaja Otto Kanerva otti lavan haltuun pariksi päiväksi Juice Leskisen roolissa. Se tuli hänelle tutuksi jo Juice-musikaalissa kymmenkunta vuotta sitten.
Esityksen idea on simppeli: yksi Juicen viimeisistä keikoista. Autenttisuutta tuo kitaristi Ari ”Kankku” Kankaanpää, joka säesti Juicea maestron duo-keikoilla. Youtubesta löytyy livetaltiointeja:
Osalle Rauman yleisöstä Otto-Juicen välispiikit eivät olleet mieleen. Jotkut ovatkin roiseja, mauttomia ja nykykorvin kuultuna tunkkaisia. Mutta ymmärtääkseni ne olivat aitoa ja alkuperäistä Juicea.
Lukon ensimmäisestä mestaruudesta tuli kuluneeksi 60 vuotta. Sen kunniaksi laitoimme Länskärin kansikuvaksi viikko sitten vanhan foton, jossa Lukon tähtipelaaja Teppo Rastio ottaa vastaan tapparalaisten onnitteluja Äijänsuolla.
Seuraa jatkokysymys: montako lukkolaista pelasi mestaruuskauden päätteeksi MM-kisoissa?
Vastaus: vain yksi, ja hänkin vain vähän.
Lukon ketju Rastio- Matti Keinonen- Pentti Rautalin sai näyttöpaikan Äijänsuolla pelatussa Leijonien treenimatsissa Tshekkoslovakiaa vastaan. Vain viime mainittu pääsi kisajoukkueeseen. Eikä ”Ikkukaan” pelannut kuin yhdessä MM-matsissa.
Kisaryhmässä oli tamperelaisseurojen pelaajia kaksi kentällistä: TKV:stä viisi, Tapparasta neljä ja Ilveksestä kaksi. Muista seuroista vain kentällisen verran: kaksi RU-38:sta, yksi TuTosta, yksi TPS:stä ja yksi siis Lukosta.
Kaksi vuotta sitten tuli Lukon toinen mestaruus. Matkalla kultaan Lukko pudotti myös Tapparan.
Tappara lienee kovin kanto kaskessa tämän kauden loppupeleissä. Mansessa odotellaan jo kovasti unelmafinaalia Tappara-Ilves. Toivon, että joutuvat jälleen kerran pettymään. Ja nimenomaan niin, että toinen finaalijoukkue on Lukko.
Viime viikkoina raumalaisjoukkueen peli on ollut tahmeaa, mutta eivät taidot mihinkään ole voineet kadota. Eiväthän?
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.