Viikon varrelta: Rauma keskustavertailussa sijalla 51 ­– mutta onneksi olemme onnellisimpia Suomessa

Onhan se nyt kova juttu, jos yli 60 prosenttia asukkaista kokee itsensä onnellisiksi!

Konsulttiyhtiö Ramboll laittoi Suomen kaupunkikeskustat paremmuusjärjestykseen elävyyden mukaan. Elävistä asumisympäristöistä puhuttaessa ”vartin kaupunki” on nyt trendisana.

Se tarkoittaa, että kaupunkilaisen päivittäiset tarpeet ovat saavutettavissa kestävillä liikkumismuodoilla 15 minuutissa kotoa lähtien. Työpaikka, koulut, kaupat ja harrastukset ovat lähellä.

Kuulostaa Raumalta. Täällä suuret marketit ovat keskustassa, samoin tärkeimmät harrastuspaikat.

Siksi yllätyin, kun Rambollin rankingissa Rauman keskusta löytyi vasta sijalta 51.

Kärjessä olivat Kuopio, Helsinki, Turku, Pori ja Jyväskylä. Vertailussa oli mukana peräti 226 keskustaa. Isoissa kaupungeissa kun keskustoja on useampia. Top 20:een ylsivät Tapiola, Myyrmäki, Tikkurila ja Leppävaara.

Piti kysyä konsultilta, miksi Rauma jäi niinkin kauas kärjestä.

Sain vastauksen, että Rauma sai kuitenkin varsin hyvät pisteet. Vartin keskustasta voi Raumalla puhua.

Rauma sai vertailussa heikompia pisteitä koulutus- ja terveyspalveluista sekä liikennepalveluista. Lähimpään kauppaan Rauman keskustassa asuvilla on Rambollin mukaan noin 7 minuutin kävelymatka. Parhaiten pärjänneissä keskustoissa matka oli keskimäärin 3 minuuttia.

Tiedustelin, mihin Ramboll Rauman keskipisteen sijoitti. Kuulemma Kuninkaankadun alkuun. Siitä Saleen kävelee minuutissa ja Citymarketiin viidessä minuutissa.

Konsultti selitti, että etäisyys ruokakauppaan on laskettu erikseen kaikille vartin säteellä keskipisteestä asuville. Rauman tapauksessa 8700 asukkaalle. Keskustan laidoilta matkaa alkaa jo kertyä useampi minuutti.

Hyvä on, uskotaan ja tyydytään tähän.

Mitkä ovat onnellisimmat kunnat, kysyi aluekehityskonsultti Timo Aro viikonloppuna Twitterissä.

Iloksemme porilaismies vastasi, että itsensä onnellisimmaksi kokevien osuus on Suomessa korkein Raumalla, Mikkelissä ja Nurmijärvellä.

Sellaisen tuloksen Aro oli löytänyt FinSote 2020 -tutkimuksesta. Ainakin meikäläisen some-kuplassa Aron twiittiä jaettiin innokkaasti.

Ei nyt takerruta sellaiseen pikkuseikkaan, että listauksessa oli mukana vain reilut 30 kuntaa. Rauma oli kuitenkin selvä ykkönen.

Onhan se nyt kova juttu, jos yli 60 prosenttia asukkaista kokee itsensä onnellisiksi!

Tästä vuodesta lähtien THL toteuttaa FinSotea vastaavan aikuisväestön kyselytutkimuksen osana laajempaa Terve Suomi -tutkimusta.

Ol niingon gotonas. Niin on valtateiden varsilla toivotettu Raumalle saapuville niin kauan kuin muistan.

Mutta kuinka kauan tarkalleen? Sitä kysyi Ylen Rauman toimittaja hiljattain. Länsi-Suomen arkistosta en vastausta löytänyt. Vaan eipä sitä Ylen toimittajalle kukaan muukaan näköjään osannut varmaksi kertoa.

Selvää on, että Rauman tervetulokyltit pystytettiin vuonna 1957. Aluksi taulujen etupuolella luki vain ytimekkäästi ”Rauma – Tervetuloa”.

Asia herätti vuoden 1957 elokuussa julkaistun Länsi-Suomen numeron mukaan runsaasti keskustelua paikallisesti. Pohdinnan alla oli pitkään, pitäisikö kaupunkiin saapuvat toivottaa tervetulleiksi kirjakielellä vai Rauman murteella.

Vielä samana vuonna Rauman kaupunginhallitus päätyi lisäämään kyltin taakse kaupungista poistuville ”Luanikast reissu” -toivotuksen. Myöhemmin etupuolen teksti vaihdettiin 1960-luvulla muotoon ”Ol niingon gotonas”.

Kun asia näin framille tulee, niin varmasti saamme pian oikean vastauksenkin.

Joka tapauksessa Ol niingon gotonas on erinomainen slogan. Se on yksi Suomen tunnetuimmista.

Rauman vaakuna sopii hyvin tähän perään. Se nimittäin täytti syksyllä 80 vuotta. Vaakunan suunnitteli professori Carolus Lindberg.

Rauman vaakunaan on niin tottunut, ettei siinä näe mitään kummallista. Ulkopuolinen voi nähdä. Nimittäin kirjaimet. Sellaisia ei vissiin pidetä vaakunaan sopivina.

"No kaikki tiedämme, että Rauman vaakunassa on neljä r-kirjainta, mutta se on niin vanha, että siihen ei pysty enää puuttumaan", sanoi Suomen heraldisen seuran puheenjohtaja Anton Eskola Helsingin Sanomissa alkuvuodesta.

Naantalin vaakunassa on kirjaimet VG, mutta muita ei palstanpitäjän mieleen sitten tulekaan tältä istumalta.

Kävimme Iso-Hannussa. Emme ihmettelemässä lamppuja, vaan katsomassa elokuvan, Klaus Härön ohjaaman Rakkaani merikapteeni. Leffa kuvattiin Irlannissa. Jotenkin maisemat näyttivät tutuilta.

Kotona luin vanhasta matkapäiväkirjastamme, että suvella 1991 olen tosiaan ajanut samaa rantatietä Achillin saaren ulommaiseen kärkeen saakka. Paljon lampaita, suota silmän kantamattomiin - ja kova tuuli. Näköjään kirjasin myös päällimmäisen ajatukseni: kumma, kun eivät muuttaneet pois, kun tie rakennettiin.

Matkapäiväkirja kertoi senkin, ettemme alun perin olleet kyseiselle tuuliselle saarelle menossa, vaan Dubliniin. Saaripiipahdus oli osa kompromissia, jolla olin saanut läpi ajatuksen, että kannattaisi tehdä koukkaus matkareitiltä, jotta pääsisin katsomaan kelttifutismatsin (gaelic football).

Mutta olihan se unohtumaton kokemus. Yleisöä oli 18 000, paljon enemmän kuin pikkukaupungissa oli asukkaita. Kaivoin tähän loppuun urheiluruutupätkän kyseisestä matsista.

PS. Jos katsoit videon, saatoit huomata, että tuossa kovien miesten pelissä maalin voi tosiaan tehdä myös kädellä.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut